Suklaapossu

Testailin jo joskus reilu vuosi sitten Viktorian spongekakkua eli Britannian klassikkokakkua ensimmäisen kerran. No sehän meni ihan pieleen. Siitä sisuuntuneena plarailin netistä vinkkejä kakun tekoon, muutin samalla hieman ohjetta ja koitin toisen kerran. No eipä sekään onnistunut. Kakku ei ole jättänyt minua rauhaan ja nyt se nousi jälleen ajatuksiini. Päätin jälleen testata tässä jokin aika sitten. No, eipä tästä aivan niin ilmavaa tullut, kuin olin kuvitellut, mutta paras yritys tähän mennessä. Toisaalta en ole koskaan ko. kakkua maistanut, joten en tiedä millaista sen pitäisi olla.. Kuvitelmani on, että kakku olisi pehmeä, kostea ja melko höttöinen ja todella ilmava. Noh, tämä oli miltei kaikkia noita, mutta ei mielikuvaani perustuvan tyyppisesti ilmava. Pohjaosat olivat tuoreena, uunista otettaessa todella pehmoisia ja kuohkean tuntuisia. Vasta jäähdyttyään ne alkoivat tuntua kiinteämmiltä. Ehkä tämä kuuluu asiaan ja kuvitelmani kakun rakenteesta on totaalisen väärä. Jos teillä on jokin parempi ohje tai vinkkejä kakun suhteen, niin kuulisin enemmän kuin mielelläni. Niin ja jos tiedätte, mille tämän pitäisi maistua, niin olettehan kilttejä ja kerrotte minullekin :)

Kyllähän kakku silti ihan syötävä oli. Jotain silti puuttui ja se oli selkeästi tuoreet marjat. Tätä kannattaakin kokeilla ehkä vasta kesällä ja laittaa väliin vaikkapa tuoreita mansikoita, mmmm *hyrisee tyytyväisenä*. Laitan nyt ohjeen tähän sellaisena kuin sen tein. Ehkä palailen tähän vielä kesänkynnyksellä :)

Viktorian kakku

Halkaisija n. 20 cm

Taikina:

3 munaa
150 g voita
150 g (n.1.75 dl) sokeria
0.5 tl vaniljatahnaa (tai 2 tl vaniljasokeria)
1 rkl maitoa
150 g (n. 2.5 dl) vehnäjauhoja

1.5 tl leivinjauhetta

Täyte:
n. 0.75 dl mansikkahilloa
1 dl vispikermaa
50 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria
(2 tl vaniljakreemijauhetta)

Koristeluun:
tomusokeria

Ohje:

Vatkaa huoneenlämpöinen pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi yhdessä sokerin kanssa. Lisää munat yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää vaniljatahna ja maito ja vatkaa sekaisin. Mittaa kulhoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita puulusikalla vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat.

Kaada taikina kahteen kevyesti voideltuun n. 20 cm irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa keskitasolla n. 20 minuuttia. Pohjat ovat kypsiä, kun ne tuntuvat kevyesti koitettuna pehmeiltä, mutta kiinteiltä ja kun keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Anna pohjien jäähtyä hetki vuoassa ja poista irtopohjavuoan reunat. Anna jäähtyä kokonaan kunnolla esim. kelmulla suojattuna.

Kun pohja on jäähtynyt tee täyte. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja vatkaa joukkoon myös notkistettu tuorejuusto. Mausta vaniljasokerilla. Jos haluat täytteestä hieman kiinteämmän, lisää joukkoon hieman vaniljakreemijauhetta.

Laita toinen pohjaosa tarjoilulautaselle. Levitä kermatäyte pohjan päälle. Levitä kerman päälle mansikkahilloa. Nosta toinen pohjalevy päälle ja paina kevyesti. Ripottele pinnalle vielä tomusokeria.

Kakku on parasta pienen vetäytymisen jälkeen saman päivän aikana nautittuna.

Vinkki:

* Viktorian kakkuun kuuluu yhtä paljon munia, sokeri, voita ja vehnäjauhoja. Munat ovat eri kokoisia. Tässä ohjeessa on arvioitu yhden munan kooksi n. 50 g, jolloin yhteispaino on 150g. Jos munat painavat enemmän, myös jauhoja, sokeri ja voita pitäisi käyttää enemmän.

* Jos käytät voin sijasta margariinia, taikinaan ei välttämättä tarvitse lisätä maitoa, sillä voi on kiinteämpää ja "tujumpaa" tavaraa kuin leivinmargariini.

Ja loppuun vielä pienen pieni remonttikatsaus. Parisen kuukautta sitten kerroin, että vanha keittiömme sai purkutuomion uuden ollessa tulossa. Kuvittelin uuden keittiön asentamisessa menevän noin kolmisen viikkoa, mutta voih, kyllä olin niiiin väärässä! Vastaan on tullut varmaan kaikki mahdollinen, tai ainakin hyvin suuri osa vastoinkäymisiä ja yllättäviä, työtä venyttäviä juttuja (mm. vanhan lattian purkaminen+tasoitus+uuden laitto, seinien vahvistaminen, liesituulettimelle oma huippari, muutaman viikon odottelu yhden viallisen kaapin takia yms.) Parisen kuukautta on siis jo kulunut, eikä keittiö ole vieläkään käyttövalmis. Mutta hyvin lähellä ollaan. Uskon/toivon, että alunperin vitsinä heittämäni "Kyllä tämä valmistuu ennen Joulua" pitää todellakin paikkansa. Ennen sitä, saatte herkutella vielä ohjeilla, jotka ehdin väsäämään vielä vanhan keittiön ollessa paikoilla, mutta jotka eivät kiireistä johtuen ole aiemmin ehtineet blogiin. Oikein herkullista Joulunodotusta! :)

Tämä nopea pikkuherkku syntyi, kun olin kaivanut kaapista kookoshiutalepaketin, jonka päiväys uhkasi mennä umpeen. En millään osannut päässäni yhdistää hiutaleita muuhun kuin kondensoituun maitoon. Heittelin siis kondensoitun maidon joukkoon kookoshiutaleita ja myös hieman kaurahiutaleita tasapainottamaan kookoksen makua. Näin pikainen kinuskinen kaura-kookosherkku oli valmis.

Koristelin pallot nopeasti kookoshiutaleilla, mutta päälle olisi mielestäni sopinut himppasen paremmin suklaa, kuten tein aiemmin Bountyn tyyppisissä karkeissa. Suklaalla näistä olisi tullut kivoja pieniä karkkeja.

Mutta hyviä olivat näinkin. Vaikka itse Suklaapossuna kaipasin suklaapäällistä, muut syöjät tykkäsivät ja kehuivat näinkin :)

Kookos-kinuskipallot

Koosta riippuen n. 40 kpl

Aineet:

1 prk kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa

n. 2.5-3 dl kookoshiutaleita + pinnalle hieman lisää

n. 1.5-2 dl kaurahiutaleita (pika- tai normaali, ei isoja)

n. 1 mm (=n.1/5 tl eli noin ripaus) suolaa

Ohje:

Sekoita kinuskiksi keitetyn kondensoidun maidon joukkoon kookoshiutaleita makusi mukaan.

Lisää joukkoon kaurahiutaleita sen verran, että massa on edelleen hieman tahmaista, mutta siitä pystyy pyörittelemään palloja. Kaurahiutaleita saattaa mennä ohjetta enemmänkin. Älä kuitenkaan tee taikinasta liian jäykkää. Voit pitää sitä jääkaapissa hetken, niin sitä on helpompi käsitellä. Massasta on tarkoitus saada hyvin muotoiltava, mutta pehmeä.

Muotoile massasta palloja. Koristele vaikkapa kookoshiutaleilla. Itse laitoin kasan hiutaleita leikkuulaudalle ja pyörittelin pallot suoraan kasan päällä. Palloihin tarttui sopivasti hiutaleita ja ne pysyivät samalla pyöreinä.

Vinkki:

* Saat herkuista ehkä entistä parempi, kun dippaat ne kookoshiutaleiden sijasta sulatettuun suklaaseen. Tällöin kookoshiutaleita voi laittaa suoraan taikinaosaan hieman ohjetta enemmän, ja vastaavasti vähentää kaurahiutaleiden määrää.

* Säilytä pallot jääkaapissa

Tiesitkö, että suklaamoussen voi tehdä myös ilman kermaa tai munia? Itse näin tuon vinkin Koko Britannia Leipoo-ohjelmassa jo viime vuoden puolella, kun eräs kilpailijoista teki suklaamoussea käyttäen suklaan lisäksi vain vettä. Ohjelmasta asti tuo mousse on pyörinyt mielessäni ja nyt päätin testata sitä. Ja kyllähän tuo toimi. Suklaasta ja vedestä sai vatkaamalla suussasulavan pehmoisen moussen.

Muokkasin ohjetta vain sen verran, että laitoin mukaan myös espressopikakahvijauhetta. Näin lopputuloksena oli mokka-suklaamousse. Aineita pehmoiseen mokkaiseen suklaamousseen tarvitaan vain kolme. Kokeilin tehdä jälkkäriä ensin expressojauhetta, mutta mielestäni moussessa maistui tuolloin vesi läpi. Espresso antoi mukavasti potkua ja tuo mokkainen versio olikin tosi hyvää.

Tuo kuva on itse asiassa otettu ensimmäisestä kokeilusta eli ei-niin-silkkisestä moussesta. Toinen yritys eli onnistunut lopputulos oli tuota vieläkin pehmoisempi. Tuosta paremmasta annoksesta ei vaan tullut otettua kuvaa (jälkkäri katosi jotenkin kummallisesti ennen kuin pääsin kameran kanssa lähelle..).

Mousse on siis tosi helppotekoinen, vaikka vatkaaminen meinasin tuottaa lisää harmaita hiuksia. Ensimmäisellä kerralla vatkasin seosta liian kauan ja se meni kovaksi, ryynimäiseksi. Onneksi tätä jälkiruokaa ei niin vaan pilata, vaan tuonkin virheen pystyy helposti korjaamaan. Eli sulatin kokkareisen suklaamössön uudestaan ja vatkasin seuraavaksi hieman vähemmän aikaa, vain sen verran, että suurimmat kuplat katosivat ja mousse alkoi juuri ja juuri paksuuntua. Nyt osui nappiin ja moussesta tuli silkkisen sileä ja pehmoista. Mmmm!

Jaoin annoksen kahteen jälkiruokakippoon. Mousse oli sen verran ytyä ja voimakkaan suklaista, että tuosta yhdestä kiposta olisi saanut helposti kaksikin annosta. Moussen kanssa tarjottavaksi sopisi hyvin nokare kermavaahtoa. Se taittaisi hieman suklaan voimakasta makua. Jos annoksen halutaan olevan kokonaan maidoton, voi kermavaahdon sijasta tarjota vaahdoksi vatkattua maidotonta vispivalmistetta.

Mokka-suklaamousse ilman kermaa

n. 4 annosta

Aineet:

200 g tummaa (väh. 50%) suklaata

1.75 dl vettä

2 tl espressopikakahvijauhetta

Ohje:
Mittaa vesi ja pikakahvijauhe kattilaan. Sekoita kunnolla sekaisin. Lisää joukkoon myös pilkottu suklaa. Lämmitä miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes suklaa sulaa.

Laita kattila jääkylmää vettä sisältävään, kattilaa isompaan kulhoon. Vatkaa käsivispilällä, kunnes seos alkaa hieman pakseta. Seos on tarpeeksi paksua, kun isot kuplat alkavat pienetä. Älä päästä kylmää vettä kattilan sisälle vatkaamisen aikana, sillä tällöin suklaaseos ryyniytyy helposti.

Kaada paksummaksi vatkattu, vielä juokseva seos välittömästi annoskokoisiin pieniin kulhoihin. Anna seistä huoneenlämmössä n. 1 tunti, niin mousse on valmista. Tarjoile vaikkapa kermavaahdon tai vatkatun kasvirasvavalmisteen kanssa.

Vinkki:
* Älä vatkaa suklaa-vesi-seosta liian kauaa, sillä seos kovettuu vielä vatkaamisen jälkeenkin. Liian kauan sekoitettu suklaamousse "kuivuu" ja siitä tulee rakeinen. Hyvä puoli tässä on se, että pilalle menneen (eli liikaa sekoitetun ja rakeisen) suklaamoussen voi pelastaa sulattamalla suklaa uudestaan. Jos siis mousse menee kaikesta huolimatta ryynimäiseksi, voit sulattaa sen uudestaan ja aloittaa alusta. Lopeta seuraavalla kerralla vatkaaminen edellistä hieman aikaisemmin.

* Jos moussesta tulee liian tönkköä, sulata se uudestaan ja lisää hieman vettä lisää.

* Jos mousse sen sijaan on liian löysää ja vetistä jähmettymisen jälkeenkin, sulata se uudestaan ja sulata joukkoon samalla hieman lisää suklaata. Vatkaa tämän jälkeen suklaa-vesi-seos uudestaan paksuksi.

* Mousse on parhaimmillaan samana päivänä nautittuna. Säilytä moussea huoneenlämmössä, niin sen maku ja rakenne pysyvät kohdillaan.

* Munattomuuden lisäksi herkku on kokonaan myös maidoton, mikäli käyttää maidotonta suklaata.

* Otin muutamia vaihekuvia, mutta jostain kumman syystä en löytänyt niitä koneeltani enkä muistikortilta. Onneksi tarkemmat vinkit ja kuvalliset ohjeet löytyy myös food52-sivuilta, joten siellä voi käydä katsomassa, minkälaista moussen pitäisi olla missäkin vaiheessa.

Suklaistakin suklaisemman kääretortun tekeminen onnistuu hienosti myös jauhottomana. Älkääkä antako rustiikkisen ulkonäön hämätä, maku on aivan ihana; suussasulavan pehmeä ja suklainen. Ja sanoinko jo suklainen? Suklaisuus korostuu vielä välissä olevan vaahdotetun vispin takia, mmmm! :)

Pongasin ohjeen Koko Britannia Leipoo-ohjelman uusinnoista aikoja sitten. Jakso jäi jo ensimmäisellä näkemällä mieleen, mutta kun näin ohjeen uudestaan, halusin testata sitä itsekin jossain vaiheessa. Tein kääretortun itse asiassa kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla huomasin ohjeeseen kuuluneen kaakaojauheen unohtuneen samantein, kun sain taikinan uuniin. Paistoin taikinan, maistelin ja tein samalla hieman fiksausta ohjeeseen.

Ensimmäisellä kerralla käytin pelkästään 52% suklaata, mutta se ei mielestäni antanut tarpeeksi suklaan makua. Toisaalta kaakaojauheen unohtaminenkin vaikutti makuun heikentävästi. Käytin kuitenkin toisella kerralla myös 70% suklaata (Lidlin Equador) ja maku oli selvästi suklaisempi. Reseptin laatijan eli KBL:n Maryn mukaan, 70% suklaa on liian kitkerää suklaata tähän. Itse uskallan olla eri mieltä, sillä kitkeryys riippuu prosenttien lisäksi myös suklaan laadusta ja tähän kannattaakin valita hyvää tummaa suklaata.

Kuvassa vasemmalla on kokonaan jauhoton, siis myös kaakaojauhoton kääretorttu. Oikeanpuoleisessa on kaakaojauhetta ja lisäksi tummempaa suklaata.

Kaakaojauheen tehtävä on sitoa taikina ja tehdä siitä kestävämpi. Se antaa myös makua. En tiedä oliko syy liian tummassa suklaassa vai kaakaojauheessa, sillä kaakaojauhetta sisältävä kakkupohja repeili kaikista varotoimistani huolimatta käärimisvaiheessa aika pahastikin ja lopputulos oli edestä katsottuna yhtä mössöä. Selitys voisi löytyä siitä, että mitä tummempi suklaa, sitä "jäykempää" eli kovempaa se on eli ehkä tummempi suklaa vaikutti käärimiseenkin tehden pohjasta liian kovan. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vain 39% suklaata, ja ehkä sillä olisi pohjan saanut käärittyä nätimmin, koska se on hieman "pehmeämpää" suklaata..? Mutta toisaalta mitä katselin Maryn käärimää kääretorttua, kyllä siinäkin vekkejä oli. Ilmeisesti tämä ei kaikista varotoimista huolimatta mene yhtä nätisti rullalle, kuin jauhoja sisältävät kaverinsa. Ei siis mikään kaunotar, mutta makuhan on pääasia :)

Kokonaan (kaakao)jauhoton pohja oli aivan mahdottoman kostea, pehmeä ja se suorastaan suli suuhun, kirjaimellisesti. Mielestäni se myös kääriytyi mielestäni nätimmin kuin suklaisempi, kaakaojauhetta sisältävä versio. Tai eihän tuo kovin kääriytyneeltä näytä, ehkä se vaan taittui reunoilta. Edestä katsottuna kuitenkin oli siistimpi kuin kääretortun toinen versio. Kääretorttuun tuli tosin paha repeämä, mutta se tuli jos siinä vaiheessa, kun kumosin pohjan leivinliinan päälle ja tein sen pelkästään käsin nostaen. Kumoamisessa kannattaakin käyttää apuna esimerkiksi kevyttä leikkuulautaa tai muuta vastaavaa tasaista pintaa. Eli pohjan päälle laitetaan leivinliina ja sen päälle leikkuulauta ja sen jälkeen kiepsautetaan pohja toisinpäin.

Meniköhän jo jauhot ja tortut sekaisin, mutta tässä ohje. Valitettavasti en saanut otettua vaihekuvia, mutta koitin tekstissä kertoa kaiken mahd. hyvin. Vaikka ohje on pitkä, kääris ei ole kuitenkaan hankalatekoinen.

Maryn suklaakääretorttu

pohja n. 25 x 30 cm pellille

Aineet:

175 g tummaa suklaata (laitoin n. puolet 52 % ja n. puolet 70 % suklaata)

6 munaa

2 dl sokeria

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Muuta:

2.5 dl vaahdotettavaa kermaa tai kasvisrasvasekoitetta

tomusokeria

Ohje:

Pilko suklaa mikron kestävään kulhoon ja lämmitä mikrossa n. 20-30 sekunnin kerrallaan välillä sekoittaen, kunnes suklaa on kokonaan sulanut.

Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi puhtailla vatkaimilla pilvimäiseksi vaahdoksi. Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneella paksuksi vaahdoksi. Voit tehdä tämän vaiheen samoilla vatkaimilla, kuin vaahdotit valkuaisetkin. Vatkaimia ei tarvitse pestä välissä.

Kääntele muna-sokerivaahdon joukkoon sulatettu (mutta ei kuuma) suklaa. Lisää joukkoon pari isoa lusikallista valkuaisvaahtoa ja sekoita kunnolla. Taikina löystyy tämän takia. Lisää loput valkuaisvaahdosta ja sekoittele metallilusikalla kännellen, kunnes aineet ovat juuri ja juuri sekaisin. Siivilöi pinnalle kaakaojauhe ja kääntele varovasti muun massan joukkoon. Varo vatkaamasta taikinaa, etteivät valkuaisiin sidottu ilma karkaa.

Kaada taikina leivinpaperoidulle n. 22 x 30 cm pellille ja levittele varovasti tasaiseksi. Paista 180 (Mary paistoi 160 asteessa n. 20 minuuttia) asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pohja on kokonaan noussut, pinnalle on tullut kova kiiltämätön pinta ja pohja tuntuu pinnalta koitettuna kiinteältä. Pinta laskee hieman jäähtyessään. Anna jäähtyä kokonaan.

Kun pohja on jäähtynyt, vatkaa kerma vaahdoksi.

Kumoa torttupohja leivinliinan päälle. Irrota leivinpaperi varovasti. Tee viilto n. 2 cm päähän reunasta sille reunalla, josta aloitat käärimisen. Älä viillä alas asti. Levitä kermavaahto tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle.

Aloita kääriminen siitä reunasta, jolle teit viillon. Taita pohjaa voimakkaasti viillon kohdalta sisäänpäin kerman päälle. Siitä tulee alkukohta, josta torttua aletaan rullaamaan. Kääri torttu rullalle leivinliinaa apuna käyttäen. Jätä sauma tortun alle. Koristele ripottelemalla tomusokeria päälle.

Vinkki:
* Kääretortun voi tehdä etukäteen valmiiksi ja pakastaa.

Ulkonäkö on mitä on, mutta ei kannata sen antaa häiriä, sillä maku oli mahdottoman ihana!

Tällaista jauhotonta kääretorttua muuten sanotaan Rouladeksi. Rouladessa tärkeintä antaa pohjan jäähtyä täysin ennen täyttämistä ja rullaamista. Liian aikaisin kääritty pohja repeää, koska siinä ei ole vehnäjauhoja. Swiss roll-kääretorttu on sen sijaan vehnäjauhoja sisältävä kääretorttu. Jauhot tekevät pohjasta elastisemman ja sitä käsitellään eri tavalla kuin jauhotonta. Se rullataan heti kuumana rullalle, annetaan jäähtyä rullalla. Tein jokin aika sitten vehnäjauhoja sisältävän Red Velvet-kääretortun , johon testasin tuota kuumana rullaamista ja onnistui niin mahdottoman hyvin.

Juuri ennen vanhan keittiömme purkamista leivontasormet syyhysivät aivan mielettömän kovin ja halusin tehdä vielä jonkun pikajutun. Suklaafudget ovat ihan ykkösherkku, jos puhutaan nopeista, makeista, helpoista ja herkullisista jutuista. Olin jo kauan miettinyt mokan makuisia suklaafudgepaloja, joten eipä kuin hommiin. Ja voi että kun kannatti! Näistä tuli ihan huippuhyviä!

Vaikka en muutoin pidäkään kahvista, on se vaan leivonnassa niin hyvä tuote. Ja erityisesti suklaaseen yhdistettynä täydellistä herkkua, nams.

Nuo pinnalla komeilevat valkoiset muruset ovat sormisuolaa. Samalla kun olin keittelemässä suklaamassaa, tarkistin netistä, onko joku joskus tehnyt vastaavia herkkupaloja. No tietenkin oli! Eipä taida maailmasta löytyä yhtään leipomusta, jos ei joku joskus jossain olisi tehnyt. Mutta tuosta toisesta ohjeesta oli se ilo, että sain idean ripotella myös pinnalle suolaa. Se oli piste i:n päällä, voi nam!

Mokkaisia suklaafudgepaloja maistellessa alkoi jo miltei harmittamaan, etten ollut aiemmin kokeillut näitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näitä kyllä teen uudestaankin.

Niin ja näitähän voisi tarjoilla vaikka Jouluna jälkkäriksi, tai tehdä Joululahjaksi sukulaisille!!!

Suolatut mokkasuklaafudget

n. 20 cm x 20 cm vuokaan, koosta riippuen n. 70-80 palaa

Aineet:

1 prk kondensoitua maitoa

200 g tummaa suklaata

250 g maitosuklaata

0.5 tl suolaa

2.5-3 tl espresso-pikakahvijauhetta

Pinnalle:

Sormisuolaa

Ohje:

Pilko kattilaan suklaat ja kaada joukkoon kondensoitu maito, suola ja espresso-pikakahvijauhe. Lämmitä seosta sekoitellen, kunnes suklaat on kokonaan sulaneet. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja ripottele pinnalle hyppysellinen tai pari sormisuolaa. Laita vuoka jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Kun massa on jähmettynyt, leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi.

Vinkki:

* Voit kaataa massan myös erikokoiseen vuokaan. Tällöin fudgelevystä tulee vuoan koosta riippuen vain ohuempi tai paksumpi.

Jouluna kaiken raskaan tarjottavan keskellä maistuu myös jokin raikas. Tässä yksi vaihtoehto raikkaaksi, suklaiseksi jälkiruoaksi :)

Mieleeni ei koskaan aiemmin ollut juolahtanut, että juustokakkujen keksipohjaan voisi voin/rasvan sijasta ujuttaakin maitoa. Onneksi huomasin Pikku murusia -blogissa herkullisen ohjeen, jossa näin oli tehty. Päätin testailla asiaa heti samantein, kun muistin jääkaapissa nököttäneen appelsiini-tuorejuustopaketin. Koska suklaa sopii appelsiinin seuraksi, sai kakku täytteeseensä myös sitä. Suklaasta johtuen kakusta tuli samalla myös liivatteeton, sillä suklaa itsessään "hyydyttää" kakun.

Oli muuten tosi hyvä yhdistelmä! Suklaiset juustokakut saattavat joskus olla liiankin suklaisia ja makeita joiden mielestä. Appelsiinituorejuustosta johtuen kakku oli suklaisuuden lisäksi myös mukavan raikas. Vein kakun jo kesällä mökille jälkiruoaksi. Menestyksestä kertonee myös se, ettei kakusta ollut jäljellä muruakaan tuon jälkiruokahetken jälkeen :)

Pohja toimi loistavasti! Se oli pehmeämpi kuin voita käytettäessä, mutta silti hyvinkin kiinteä ja hyvin leikattavissa. Taidanpa käyttää jatkossakin keksipohjaan jotain muuta kuin rasvaa :) Keksien lisäksi murskasin joukkoon hieman suolapähkinöitä. Ei yhtään hassumpi yhdistelmä sekään. Näin tuollaisen suolapähkinä-dominoyhdistelmällä tehdyn pohjan jonkun toisen, muistaakseni vadelmaisen juustokakun ohjeessa, kehujen kera. En ottanut ohjetta sen tarkemmin ylös, sillä ajattelin löytäväni sen kun hetki on. Mutta tässä sitä ollaan. Vinkki käytetty hyväksi, ja alkuperäisohje hukassa. Määrät heittelin kuitenkin omasta hatustani välillä maistellen.

Mutta jos (ja kun) nyt täydellisyyttä haetaan, niin enpä oikein tiedä noista suolapähkinöistä tuossa päällä. Ne olisi voinut jättää poiskin. Jokin ei tuntunut natsaavan niiden ja appelsiinin maussa. Pohjaosassa pähkinöitä ei sinänsä huomannu, ne vain toivat hieman suolaisuutta siihen. Eli mahtava pohja, ihastuttava täyte, ja mukavasti purutuntumaa tuovat dominomurut kakun päällä. Niistä oli tämä kakku tehty :)

Appelsiini-suklaa -juustokakku suolapähkinöillä

n. 20 cm irtopohjavuokaan

Pohja:

175 g tuplasuklaa Dominoita

1.5 dl suolapähkinöitä

2 rkl maitoa

Täyte:

2.5 d Flora Kuohua

400 g appelsiinin makuista tuorejuustoa

75 g tummaa (50%) suklaata

Lisäksi:

Pinnalle dominioita hieman pienemmäksi murskattuna

Ohje:

Voitele irtopohjavuoan pohja ja reunat kevyesti.

Murskaa dominot ja suolapähkinät vaikkapa monitoimikoneessa. Sekoita muruseoksen joukkoon maitoa sen verran, että seos pysyy just ja just koossa, kun sitä puristaa kämmenessä. Painele muruseos voidellun vuoan pohjalle.

Vatkaa Kuohu vaahdoksi. Vatkaa joukkoon myös notkistetut tuorejuustot. Sulata suklaa esim. mikrossa muutaman sekunnin erissä välillä sekoitellen. Vatkaa sulanut (Huom: Ei kuuma!) suklaa tuorejuustovaahdon joukkoon. Levitä seos samantein vuokaan pohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt, irroita reunat ja nosta tarjoilulautaselle. Koristele vaikkapa karkeaksi rouhitulla Dominimurulla.

Vinkki:

* Voit koota kakun myös suoraan tarjoilulautaselle. Nosta kevyesti voidellut vuoan reunat tarjoilulautasen päälle, painele ensin pohjamurut, sen jälkeen täyte ja anna hyytyä. Poista lopuksi reunat ennen tarjoilua.

Saimme (vihdoinkin) joulun aaton aattona keittiömme siihen kuntoon, että siellä pystyi tekemään ruokaa/leipomaan! Tonkiessani eteisen kaappeja ja viedessäni sieltä keittiötavaroita omille paikoilleen, huomasin hasselpähkinäpussit, joiden parasta ennen päiväys kolkutteli ovelle. Samassa päähäni pälkähti, että niistähän voisi tehdä joulutervehdyksiksi suklaafudgea. Joten eipä muuta kuin testailemaan uutta induktiotasoa ja pähkinöitä paahtamaan.

Fudgepohjana käytin aiemmista tekemistäni fudgeista tuttua, kondensoituun maitoon pohjautuvaa, helppoa suklaafudgemassaa. Heitin joukkoon myös suolaa, sillä se korostaa mielestäni mukavasti suklaan makua. Näistä tuli mielestäni tosi hyviä, aavistuksen Wiener Nougat-nougattia muistuttavia fudgepaloja. Maistelin itse muutaman ja loput palat päätyivät lahjoiksi lähipiiriin. Toivottavasti maistuivat myös muille :)

Hasselpähkinä-suklaafudge

Koosta riippuen n. 80 palaa

Fudge-massaan:
150 g tummaa (n.50%) suklaata

300 g maitosuklaata
1 prk kondensoitua maitoa (ei keitettyä)
25 g voita

1 tl suolaa

Lisäksi:
4 dl (n. 200g) hasselpähkinärouhetta

Ohje:
Paahda ensin hasselpähkinärouhe. Kaada rouhe paistinpannulle. Paahda keskimiedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen n. 5-10 minuuttia, kunnes ne saavat väriä pintaansa ja alkavat tuoksua paahtuneelle. Varo polttamasta rouhetta! Anna jäähtyä sen aikaa kun teet fudgemassan.

Pilko kattilaan suklaat, kaada joukkoon kondensoitu maito sekä voi. Lämmitä koko ajan sekoittaen, kunnes suklaat ovat kokonaan sulaneet. Lisää suola ja sekoita joukkoon myös melkein kaikki hasselpähkinärouhe, säästä rouheesta n. 0.25 dl pinnalle.

Kaada seos leivinpaperoituun n. 22 x 22 cm kokoiseen vuokaan ja tasoita. Ripottele pinnalle loput hasselpähkinärouheesta ja painele kevyesti ne pintaan kiinni. Laita vuoka jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettynyt levy sopivan kokoisiksi paloiksi. Säilytä palat jääkaapissa.

Vinkit:
* Fudgepalat voi myös pakastaa

* Suklaafudgemassan joukkoon voi sekoitella liki mitä vain. Kokeile vaikka kuivattuja marjoja tai suosikkipähkinöitäsi

* Suklaita voi vaihdella mielensä mukaan, mutta kannattaa muistaa, että mitä vaaleampi suklaa, sitä enemmän sitä tarvitaan. Esimerkiksi jos käyttää pelkkää valkosuklaata, sitä tarvitaan n. 800g.

Jouluaattona herkuttelimme tällaisellä aivan ihanalla kakulla, jossa oli mielettömän mehevän suklaakakkupohjan päällä kardemummalla maustettua kermavaahtoa sekä läjä puolikoita. Kakku oli juuri sopivan makea ja kevyt kaiken muun herkuttelun jälkeen ja sopikin aivan täydellisesti aaton jälkiruoaksi. Kakun herkullisuudesta kertonee myös se, että syömisen jälkeen siitä ei ollut jäljellä enää kuin pieni palanen. Ja tälle kyseiselle joulunviettopoppoolle ei kakut todellakaan uppoa normaalisti niin hyvin :)

Tuo suklaakakkupohja on vain aina niin ihana. Vaikka käytänkin sitä usein, yllätyn joskus itsekin sen mausta, mehevyydestä ja siitä, että se sopii yhteen ainakin tsiljoonan eri makumaailman kanssa ;) Monipuolinen taikina.

Keittiössämme osa leivontatarvikkeista oli remontin jäljiltä vielä kadoksissa, eikä leipomisesta olisi tullut mitään, joten olin iloinen kun löysin tuon pohjan pakkasesta. Jouluisuutta ajattelin tuoda kakkuun maustamalla kermavaahdon kardemummalla ja se olikin tosi hyvä ajatus. Kardemumma maistui kakussa miedosti, eikä ollut liian päälle käyvä. Aavistuksen ehkä pullamainen olo tuli syödessä :) Puolukat kakun päällä oli piste i:n päällä. Erittäinen herkullinen kokonaisuus kaikenkaikkinens.

Joulun suklaakakku puolukoilla

n. 22-24 cm irtopohjavuokaan

Kakkupohja:

1 annos mielettömän mehevää suklaakakkutaikinaa

Päälle:

2 dl vispikermaa

2 tl sokeria

n. 1/3 tl kardemummaa

Lisäksi:

n.1.5 dl (maun mukaan) puolukoita

Ohje:

Tee suklaakakkutaikina erillisen ohjeen mukaan ja paista se n. 22-24 cm vuoassa kypsäksi. Anna jäähtyä kokonaan, mielellään seuraavaan päivään asti.

Ennen tarjoilua, vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri sekä maun mukaan kardemummaa. Tasoita tarvittaessa hieman kakkupohjan pintaa. Levitä kermavaahto pinnalla ja ripottele päälle vielä makusi mukaan puolukoita. Ja eikun nauttimaan!

OIKEIN RIEMUKASTA LOPPUVUOTTA JAHERKULLISTA TULEVAA VUOTTA 2016KAIKILLE!

Täyteläistä, silkinsileää, vaniljaista, suussasulavaa ja herkullista jogurttipannacottaa mustikkahillolla. Siitä oli meidän uuden vuoden aaton jälkiruoka tehty. Ja erittäin herkullinen olikin, nam!

Ohjeen löysin joululahjaksi saamastani Tomi Björkin Huippukokin kotiruokaa-kirjasta. Teimme itse asiassa koko uuden vuoden aaton menuun tuon kirjan ohjeisiin perustuen. Noita muita ruokia (mm. hummuksia ja pitaleipiä) ei kuitenkaan alkuperäissuunnitelmistani poiketen taida tullakaan blogiin, sillä makumaailma ei ollut täysin mieleemme, enkä tähän hätään keksi, miten niitä voisi parantaa. Kuinka se ruuanlaittaminen voikin olla niin hankalaa! Kyllähän sitä leipoo vaikka mitä herkkuja, mutta tuo ruoan maustaminen, voi kääk. No mutta jos joskus vielä alan hallitsemaan ruokapuolen likikään yhtä hyvin kuin jauhojen pöllyttämisen, niin sen kunniaksi laitan pystyyn toisen blogin. Sitä odotellessa ;)

Mutta takaisin asiaan eli tähän "nam, tämähän on hyvää"-kehun saaneeseen pannacottaan. Kuten mainitsin, se oli täyteläistä ja ihanan pehmoista. Maku oli reilun vaniljainen ja sopivan makea. En ole mikään pannacotta-ekspertti, mutta parin ravintolassa saadun jälkiruoka-annosken perusteella olen ajatellut pannacotan olevan hieman kevyempi mitä tämä oli. Toinen maistelija sen sijaan oli sitä mieltä, että olisi voinut olla vieläkin tuhdimman ja rasvaisemman oloinen. Makuasioita siis :) Tuhtius on onneksi helppo muokata joko korvaamalla maito kokonaan vispikermalla, jolloin saadaan vieläkin täyteläisempi versio, tai lisäämällä vispikerman sijasta enemmän maitoa, jolloin lopputulos on kevyempi. Tuo turkkilainen jogurtti muuten raikasti kokonaisuutta kivasti happamuudellaan. Ilman sitä maku olisi ollut ehkä liiankin makea.

Keitin vaniljaiselle pannacotalle kaveriksi myös mustikkamarmeladia, muokaten Björkin kirjassa ollut hillo-ohjetta vähemmän makeaksi. Mielestäni tosi nappivalinta jälkkäriksi ja mikä ettei sopisi vaikka isompaan vuokaan tehtynä juhlapöytäänkin :)

Ihana jälkiruoka: Jogurttipannacotta ja mustikkaa

n. 4 annosta

Pannacotta:

3 dl vispikermaa

1 dl maitoa

0.5 dl sokeria

1 vaniljatanko

2 dl turkkilaista jogurttia

2 liivatelehteä

Mustikkamarmeladi:

100 g (n. 2.25 dl) mustikoita

50 g (n. 0.75 dl) hillo-marmeladisokeria

0.25 dl vettä

Ohje:

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Laita vispikerma, maito ja sokeri kattilaan. Kuumenna seos nopeasti kiehuvaksi, älä keitä. Liuota joukkoon turvonneet liivatelehdet. Halkaise vaniljatanko. Kaavi siemenet pois ja lisää ne sekä tanko kattilaan. Anna seoksen jäähtyä n. 10 minuuttia. Sekoita sen jälkeen joukkoon vielä turkkilainen jogurtti.

Kaada seos vuokiin ja laita jääkaappiin jähmettymään ainakin 6 tunniksi.

Valmista mustikkamarmeladi. Laita kaikki aineet kattilaan ja lämmitä kuumaksi. Keitä pari minuuttia. Jäähdytä. Lusikoita marmeladia valmiiden pannacottien päälle juuri ennen tarjoilua.

Vinkit:

* Pannacotta on todella pehmeää, eikä sitä pysty kumoamaan lautaselle.

* Kylkeen sopii tosi kivasti myös muista marjoista tehdyt hillot tai hillokkeet. Esim. vadelmasta tai punaherukoista saisi ihanan raikkaan jälkkärin tai kesämmällä pinnalla voi siivuloida tuoreita mansikoita.

* Pannacotan täyteläisyyttä voi säätää kerman ja maidon suhteella. Saat pannacotasta tuhdimman version korvaamalla maidon kokonaan vispikermalla. Jos haluaa ei-niin-täyteläisen jälkiruoan, voi vispikermaa ja maitoa laittaa yhtä paljon eli parisen desiä kumpaakin.

Pussillinen turkinpippurirouhetta oli kummitellut kaapissa jo jonkin aikaa ja olin jo pitempään miettinyt niille käyttötarkoitusta. Kun päiväys vihdoin alkoi lähestyä, ensimmäisinä mieleen tulivat vaahtokarkit ja brownies. Tytär 5v kuitenkin halusi leipoa keksejä, joten päätin upottaa rouhetta niihin. Myös 2.5 vuotias päätti osallistua keksien leivontahetkeen. On se vain niin mukavaa, kun lapsetkin innostuvat leipomisesta :)

Taikina tehtiin liki samalla ohjeella kuin joskus muinoin kinuskikekseissäkin. Toiseen puoleen taikinaa laitettiin turkinpippurirouhetta ja toiseen puolikkaaseen lakritsijauhetta.

Molemmista kekseistä tuli aikas kivan makuisia. Lakritsikeksit olivat koostumukseltaan rapean sitkeitä. Niistä pystyi helposti haukkaamaan palasen, mutta tuntuma hampaissa oli aavistuksen sitkeähkö. Lakritsijauhe maistui niissä juuri sopivasti. Turkinpippuriversiot olivat huomattavasti sitkeämpää tavaraa. Kun niistä puraisi, ne rapsahtivat suussa, ja jäivät toffeemaisina pyörimään suuhun. Maku oli melko voimakkaan turkinpippurinen, ja se ehkä muistuttikin enemmän karkkia kuin keksiä. Hyviä kuitenkin molemmat :)

Helpot turkinpippuri- ja lakritsikeksit

n. 48 kpl

Taikina:

100 g voita huoneenlämpöisenä

1 dl sokeria

2 rkl tummaa (tai vaaleaa) siirappia

2.5 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Lisäksi:

n. 4 rkl turkinpippurirouhetta

2.5 tl (urtekram) lakritsijauhetta

Ohje:

Vaahdota voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Jaa taikina kahteen yhtä suureen osaan. Lisää toiseen osaan turkinpippurirouhe ja toiseen lakritsijauhe. Sekoita vain sen verran, että aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet.

Jaa taikinat vielä kahteen osaan. Pyörittele kukin osa (4 kpl) n. 30 cm pituisiksi tangoiksi ja laita pellille leivinpaperin päälle (vasemman puoleinen kuva alla). Litistä tankoja hieman (keskimmäinen kuva). Jätä tankojen väliin kunnon raot, sillä pötköt leviävät kypsyessään melkoisesti (oikean puoleinen kuva alhaalla). Turkinpippurikeksit leviävät enemmän kuin lakuversiot.

Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia, kunnes keksit ovat laskeutuneet. (Siinä vaiheessa kun otin keksit pois uunista, turkinpippurikeksit kuplivat kauttaaltaan pienillä kuplilla ja saivat ehkä aavistuksen väriä reunoihin. Lakritsijauhetta sisältävät keksit laskeutuivat ja alkoivat tuntua sormin koitettuna reunoilta kiinteältä.) Leikkaa heti pian, vielä kuumina vinottain. Sain yhdestä pötköstä n. 12 valmista keksiä.

Anna jäähtyä kokonaan.

Nämä ihanan pehmoiset muffinit syntyivät, kun yritin keksiä vanhaksi menevälle turkkilaiselle jogurtille käyttötarkoitusta. Muistin, että olin miettinyt Mielettömän mehevää suklaakakkupohja-taikinan muokkaamista hieman helpommaksi ja nyt siihen ja jogurtin hukkaamiselle tuli oiva tilaisuus. Ulkona oli kunnon pakkaspäivä ja päätimmekin tyttöjen kanssa viettää hetken aikaa leipomispuuhissa. Voi että kun näistä tuli hyviä! Juuri sellaisia pehmoisia ja hieman höttöisiä mitä toivottiinkin. Nami!

Taikina on tosi tosi helppo, sillä ensin sekoitetaan kosteat aineet keskenään ja sen jälkeen sekoitetaan joukkoon nopeasti sekoittaen kuivat aineet. Vatkaimet voi siis unohtaa kaappiin. Tätä ei kuitenkaan uskoisi lopputuloksesta, sillä valmiit herkkupalat ovat ihanan ilmavia ja hieman höttöisiä. Yritin saada vangittua kuviinkin tuon koostumuksen, mutta huh, olipas hankalaa ja sanoisinkos että mahdotonta. Kannattaakin itse kokeilla, niin huomaa paremmin mistä puhun :)

Tein muffinien päälle vielä testimielessä pari erilaista kuorrutetta, toisen kaupan puolukkahillosta ja toisen itse tehdystä mustikkamarmeladista, jota oli jäänyt yli pannacottien yhteydessä tekemästäni tupla-annoksen. Tuosta mustikkamarmeladista tehdystä kermavaahdosta tuli aivan mielettömän hyvää ja se sopi näihin suklamuffineihin tajuttoman hyvin! Se oli melko voimakkaan makuinen, sellainen kunnon mustikkapläjäys. Olisi tehnyt samantein mieli syödä muutama lisää, mutta onneksi olin luvannut antaa lapsillekin omansa, niin sain näpit pidettyä erossa ;) Ja tosi hyvää oli puolukkakermallakin! Puolukkainen oli melko miedonmakuista, ja vahvempana se olisikin ehkä jyrännyt liikaa suklaan päälle. Nyt maut olivat hyvässä tasapainossa. Tytötkin pitivät yhtä paljon molemmista :)

Muffinin maku ihanan suklainen siitäkin huolimatta, ettei näistä löydy oikeaa suklaata. Halutessaan joukkoon voisi toki upottaa muutaman palan suklaarouhetta, mutta itse en ainakaan jäänyt sitä kaipaamaan, sillä nämä olivat muutenkin ihanan makuisia ja juuri sopivan kosteita. Tässäpä tämä ohje.

Pehmeät suklaamuffinit mustikka- ja puolukkakuorrutteilla

n. 12 kpl

Aineet:

1.25 dl juoksevaa rasvaa

2 dl turkkilaista jogurttia

2 munaa

2 dl fariinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

0.5 tl soodaa

0.5 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

Päälle puolukkakerma (riittää n. 6 muffinin päälle):

1.5 dl vispikermaa

n. 1 dl (maun mukaan) puolukkahilloa

Päälle mustikkakerma (riittää n. 6 muffinin päälle):

1.5 dl vispikermaa

n. 1 dl (itse tehtyä) mustikkamarmeladia

Ohje:

Sekoita rasva, jogurtti, munat ja fariinisokeri hyvin keskenään. Sekoita loput aineet keskenään ja siivilöi nesteiden joukkoon. Sekoita nopeasti sekaisin vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat, älä vaivaa.

Laita paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes muffinit ovat juuri ja juuri kypsyneet keskeltä. Anna jäähtyä pari minuuttia pellillä ja poista sitten esim. lautaselle jäähtymään kokonaan. Peitä jäähtymisen ajan vaikkapa kelmulla.

Kun muffinit ovat jäähtyneet, tee kuorrute/kuorrutteet. Vatkaa vispikerma jämäkäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon hillo/marmeladi ja vatkaa joukkoon kunnolla. Pursottele (tai levitä lusikalla) kermat muffinssien päälle.

Peltipulla on ihanan helppo pulla. Ihastuin viime keväänä tekemääni vaniljakreemi ja marjoja sisältävään peltipullaan. Se oli niin herkullista, että nyt kun hiivaa sattui taas olemaan jääkaapissa, ajattelin kokeilla vastaavanlaista, mutta muokattuna suklaisempaan suuntaan.

Pullan leipominen tuli sen verran yllätyksenä, etten ollut tarkistanut kaikkia tarveaineita. Tai no itse pullataikinaan oli aineet, mutta en ollut miettinyt täytteitä ja päällistä lainkaan. Kun taikina oli tehty, kaivelin kaappeja ja tein täytteet sieltä löytyneistä tuotteista. Eli toisiin koloihin tuli kaakaojauheella maustettua vaniljakreemiä + vadelmia ja toisiin koloihin vaniljakreemiä + puolikas pala tummaa suklaata.

Laitan yleensä pullan pinnalle raesokeria, mutta sitäkään ei löytynyt, joten korvasin sen ripottelemalla fariinisokeria. Mietin mielessäni, että siitä ehkä tulee kivan kinuskinen maku. Ja niinhän siinä kävikin. Lisäksi pinta oli kivan rapea niistä kohdista,
joissa oli fariinisokeria. Sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän :P

Vaniljakreemiä tehdessä muistin jälleen, kuinka erilaisia erimerkkiset vaniljakreemijauheet ovat niin maultaan kuin annostuksiltaan. Aiemmassa peltipullassani käytin jauhetta vain noin puolet siitä, mitä jouduin laittamaan sitä tällä kertaa, jotta sain koostumuksesta sopivan. Ihmettelin asiaa, mutta sitten muistin käyttäneeni erimerkkisiä jauheita. Edellisessä pullassa oli käytössä Sallisen kreemijauhe ja tällä kertaa Priman..

Vadelmat toivat kivaa kirpakkuutta kaakaokreemin seuralaisena ja niitä olisi voinut olla vaikka yksi enemmänkin per pullanpala. Nyt laitoin vadelmia jokaiseen koloon pari,kolme kappaletta. Tosin yksi syöjistä totesi, ettei kaakaovaniljakreemi sopinut lainkaan vadelman kanssa yhteen.. Mutta sepä onkin helppo korjata laittamalla ensi kerralla pelkkää vaniljakreemiä ja marjoja, sillä se on todistetusti toooosi hyvää (kuten marjaisessa peltipullassa) :)

Noissa toisissa koloissa, suklaata tuli vain puolikas pala yhteen pullan siivuun, mutta se toi reilusti lisämakua. Tykkäsin, molemmista, mutta pakko myöntää, että kyllä vaan se edellinen versio vie silti voiton. Tässäpä kuitenkin tämäkin ohje.

Peltipulla/pannupulla vaniljakreemillä, vadelmilla ja suklaalla

Keskikokoiselle uunipellillille (n. 40 x 27 cm)

Normaalikokoiselle (n. 40 x 35 cm) pellille isommilla määrillä

Aineet:

3.5 dl maitoa
35 g (2/3 pkt) hiivaa
1 muna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria

n. 8.5 dl vehnäjauhoja
n. 80 g juoksevaa rasvaa

Vaniljakreemi (valmis kreemi jaetaan puoliksi):

1 2/3 dl (Prima) vaniljakreemijauhetta

2.5 dl maitoa

0.3 tl vaniljajauhetta (ei pakollinen)

Kaakaokreemiin lisäksi (toiseen puolikkaaseen vaniljakreemiä):

0.5 rkl tummaa kaakaojauhetta

Lisäksi:

tummaa suklaata

vadelmia

Pinnalle:

1 muna

raesokeria

Ohje:

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon huoneenlämpöinen hiiva. Sekoita joukkoon myös kardemumma, sokeri, suola ja muna. Mittaa puolet jauhoista maitoon ja sekoita sähkövatkaimella tai yleiskoneen vatkainosalla n. 10-15 sekuntia täysillä. Lisää loput jauhoista (laita ensin yhteensä 8 dl ja lisää lopuksi tarvittaessa lisää) ja vatkaa jälleen vatkaimella (tai yleiskoneen vatkaisosalla) voimakkaasti, kunnes taikina hieman kiinteytyy (n. 10-15 sekuntia). Tässä vaiheessa taikina on pehmeän ja hieman sitkoisen tuntuinen. Sitkon puuttuminen/vähäisyys ei kuitenkaan haittaa. Tärkeintä on, että taikina on pehmeää. Putsaa käsin suurimmat taikinan palat vatkainosista kulhoon. Mittaa joukkoon rasva ja sekoittele se joukkoon.

Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle käsin. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna, jos taikina tarttuu sormiin. Kohota liinan alla lämpimässä paikassa, vaikkapa kuumaa vettä sisältävän altaan päällä, n. 45-60 minuuttia. Pulla on tarpeeksi kohonnut, kun taikinan pinta pompsahtaa takaisin päin, kun sitä painaa kevyesti sormella.

Tee kreemitäyte sillä välin, kun taikina kohoaa. Mittaa vaniljakreemijauhe ja maito kulhoon. Vatkaa pari minuuttia vatkaimen keskinopeudella (tai käsin pallovatkaimella). Lisää halutessasi joukkoon vaniljajauhetta korostaaksesi vaniljan makua. Jaa valmis kreemi kahteen kippoon ja sekoita toiseen kaakaojauhe.

Kun pulla on noussut, painele siihen syviä koloja n. 28 kappaletta sormilla.

Kolot umpeutuvat hyvin nousseessa taikinassa nopeasti, joten lusikoi koloon samantein reilusti (laitoin reilun teelusikallisen) kreemiä. Paina kreemiä kolon kohdalta lusikalla tasaisemmaksi, niin se painuu hieman syvemmälle. Laita kaakaovaniljakreemin päälle 3 isohkoa vadelmaa, ja vaniljakreemin päälle pienemmäksi pilkottua suklaan paloja yhteensä puolikkaan suklaanpalan verran.

Voitele pinta vielä munalla ja ripottele pinnalle fariinisokeria. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pulla on saanut pintaansa kauniin värin.

Anna pullan jäähtyä hetki ja leikkaa sen jälkeen annoskokoisiksi paloiksi. Nauti tuoreena vaikkapa kylmän maidon kanssa.

Vinkki:

* Pinnalle voi fariinisokerin sijasta ripotella vaikkapa raesokeri, mantelirouhetta tai -lastuja

* Pulla on parhaimmillaan heti tuoreena nautittuna. Palat ovat muhkeita, hieman höttöisiä, äärettömän pehmeitä. Palat kestävät hyvin myös pakastamisen ja ovat hyviä myös sulattamisen jälkeen.

Kattilaleipä-/pataleipäohjeita on vilkkunut netissä jo pidemmän aikaa ja nykyään se taitaa ollakin aika trendileivonnainen leipien saralla. Nopea, ilman vaivaamista tehtävä taikina ja valmiin leivän rapea kuori saivat mielenkiintoni heräämään.heti kun näin ohjeen ensimmäistä kertaa, mutta tekemiseen menikin sitten hieman pidempi pätkä. Onneksi päätin vihdoin kokeilla sitä itsekin, sillä tämä oli parasta tekemääni leipää! Rapea kuori, pehmeä, kosteahko, maukas sisus!

Ja vieläpä äärettömän helposti. Aineet vain sekoitetaan nopeasti keskenään. Eikä niitä edes saa vaivata! Juuri mahtava ohje tällaiselle henkilölle, joka vihaa taikinan vaivaamista.

Kärsimättömän ohje tämä ei kuitenkaan ole, sillä sekoittamisen jälkeen taikinan annetaan seistä huoneenlämmössä reilu puoli vuorokautta (12-18 tuntia). Pitkä kohotusaika tuo taikinaan ihanaa makua. Kattilassa paistaminen pitää leivän mehevänä ja tuo pintaan arinauunista tutun rapean pinnan.

Leipä sopii hyvin myös henkilöille, joille vähänkään suurempi määrä hiivaa aiheuttaa vatsan puruja, sillä yhteen leipää hiivaa tulee vain. n. 1/3-1/4 tl. Hiivan pienen määrän taikina, tuo kohotusaika on hyvä pitää pitkänä, jotta hiiva saa tarpeeksi aikaa toimia.

Katselin erilaisia ohjeita ja kokosin niistä omani. Kokeilin ohjeesta samantein 2 erilaista versiota; tavallisen ja hieman kuituisemman. Toiseen leipään lämmitin veden n. 42 asteiseksi (eli kättä lämpimämmäksi) ja toisen taikinan tein kylmään veteen. Lämmitettyyn veteen tehty taikina imi nesteen miltei samantein ja siitä meinas tulla ihan liian kuiva. Lisäilin vettä hieman, jotta sain taikinasta löysemmän. Kylmään veteen tehdyn sai sekoiteltua hyvin ja se vaikutti paljon kosteemmalta heti aluksi, mutta hetken päästä sekin imi vedet ja taikina jäi lopulta hieman kuivemmaksi. Taikinan "kuivahtamiseen" taisi vaikuttaa myös se, että tuossa taikinassa oli täysjyvävehnäjauhoja ja puurohiutaleita tuomassa rakennetta, lisäkuituja sekä makua.

Pakko kuitenkin korostaa vielä, että valmis leipä ei kuitenkaan ollut lainkaan kuiva, vaan erittäin mehevä ja pehmeä ja kivan kostea. Ja tuo pinta oli ihanan rapea. Jopa rapeampi seuraavana päivänä. Molemmissa leivissä.

"Tavisversio" oli höttöisempi ja siinä oli enemmän isoja reikiä. Kuituisempi oli koostumukseltaan hieman tiiviimpi, ja siinä ilmakuplat olivat selvästi pienempiä. Rakenne oli siitä huolimatta tosi tosi hyvä. Siinä oli myös makua enemmän, kuin valkoisessa höttöleivässä ja tuon takia itse pidin hieman enemmän.

Tämä/nämä leipä/leivät jäävät ehdottomasti vakiohjeisiini ja tekemään niitä vielä monesti. Niin ja muuten erään maistelijan mielestä tuo höttöisempi (eli "tavallinen versio") oli kuin kaupan paistopisteissä myytävä Ciabatta :)

Kattilaleipä

Tavallinen versio (tein n. 5 litran kattilaan)

Aineet:

n. 4.5 dl (n. 42 asteista) vettä

2 tl suolaa

1/3 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

Ohje:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon vesi ja sekoita kädellä vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat keskenään. Älä vaivaa taikinaa. Seoksen pitäisi olla löysähköä.Vuoraa kulho kelmulla ja jätä pöydälle huoneenlämpöön 12-18 tunniksi.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, se kuplii ja on selvästi löystynyt. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle.

Ripottele pintaan jauhoja ja painele ilmakuplat kevyesti pois . Taita taikina reunoilta keskelle molemmilta puolilta (keskimmäinen kuva). Taita vielä molemmista päistä keskelle (oikeanpuoleinen kuva).

Ripottele leivinliinan päälle reilusti jauhoja ja nosta taikinakasa siihen taitettu saumapuoli alaspäin. Taita liian reunat päälle. Jätä taikina kohoamaan vielä 2-2.5 tunniksi.

Kun taikina on kohonnut puolisen toista tuntia, laita paistoon käytettävä kattila uuniin ja uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kun uuni on valmis ja taikina kohonnut tarpeeksi, kumoa taikina kuumaan kattilaan.

Laita kattilan heti uuniin. Paista ensin kannen alla 30 minuuttia ja sen jälkeen ilman kanssa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Kopsauta leipä kattilasta pois. Jos se on tarttunut pohjaan kiinni, auta sitä tarvittaessa vaikkapa lusikalla. Nauti!

Kuituisempi versio (paistoin 3 litran kattilassa)

Aineet:

4 dl vehnäjauhoja

1.5 dl 4-viljan hiutaleita (tai esim. kaurahiutaleita)

1.5 dl graham täysjyvävehnäjauhoja

2 tl suolaa

1/4 tl kuivahiivaa

3.5 dl kylmää vettä

Ohje:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon vesi ja sekoita kädellä vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat keskenään. Älä vaivaa taikinaa. Jos seos on kuivan tuntuista, lisää joukkoon hieman lisää vettä. Vuoraa kulho kelmulla ja jätä pöydälle huoneenlämpöön 12-18 tunniksi.

Kun taikina on kohonnut, se kuplii ja on löystynyt. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Painele ilmakuplat kevyesti pois. Taita taikina kulmista keskelle (kuten kirjekuori). Ripottele leivinliinan päälle reilusti jauhoja ja nosta taikinakasa siihen taitettu saumapuoli alaspäin. Jätä liinan alle kohoamaan vielä 2-2.5 tunniksi.

Laita kattila uuniin ja uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, kumoa kohonnut taikina kuumaan kattilaan.

Laita kattila samantein takaisin uuniin. Paista ensin kannen alla 30 minuuttia ja sen jälkeen ilman kanssa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Nam!

Vinkit:

* Leipä on mehevää ja kosteaa seuraavana päivänäkin. Säilytä leipä leivinliinan alla, niin pinta pysyy rapeana.

* Käytä kattilaa, jonka voi laittaa uuniin (eli sellaista, jossa ei ole esim. muoviosia)

* Muista pitää patalaput-/tumput tms. kädessä käsitellessäsi kuumaa kattilaa.

* Ennen kuin nostat taikinan leivinliinan päälle, ripottele sille reilusti jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen kiinni, vaan saat kumottua sen helposti kattilaan. Itse pihistelin toisen taikinan kanssa jauhoissa ja jouduin lopulta ronkkimaan taikinaa käsin irti liinasta..

Omena-kaurapaistos on lempiherkkujani, eikä tämä raparperi-mysliversiokaan yhtään hassumpi ollut :)

Paistos syntyi hävikkiherkkuna. Meille eksyi suht mauttomasta myslipussi viime vuoden puolella. Se pyöriskeli siitä asti kaapissa ilman käyttöä, mutta nyt kauramurupaistos-nälän iskiessä kaivoin pussin esiin. Tein iiiison satsin omppupaistosta muistuttavaa herkkua. Käytin kaurahiutaleiden sijasta tuota mysliä ja omppujen puutteessa kaivoin pakkasesta esiin raparperia. Tuli aikas kivanmakuinen, hieman erilainen paistos.

Koska pakastetuista raparpereista irtoaa sulaessaan melkoisesti nestettä, sekoitin niiden joukkoon pottujauhoja. Niitä tumpsahti hieman liikaa, mutta korjailin määrän ohjeeseen sopivammaksi.

Raparperi-myslipaistos

Isoon murupaistosnälkään

Raparperit:

500 g raparperinpaloja pakasteesta

n. 2-2.5 rkl perunajauhoja

0.75 dl fariinisokeria

Myslimuruseos:

6 dl (melko sokeritonta ja suolatonta) mysliä

0.5 dl vehnäjauhoja

150 g voita

1.5 dl (vähemmän, jos mysli itsessään makeaa) tummaa ruokosokeria

0.5 tl suolaa

Lisäksi:
Vatkattavaa vaniljakastiketta/vaniljajäätelö tms.

Ohje:

Sekoita perunajauhot ja fariinisokeri kohmeisiin raparperin paloihin. Kaada vuokaan ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia välillä sekoittaen.

Tee tällä välin mysliseos sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Maista sokerin ja suolan määrä sopivaksi. Kaada myslimuru esipaistuneiden raparperin palojen päälle ja jatka paistamista n. 20 minuuttia tai kunnes paistos alkaa saamaan väriä pintaansa. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista. Tarjoile esim. kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Ystävänpäivä lähestyy kovaa vauhtia ja on hyvä aika mietti, miten ystävää tai rakastaan muistaisi. Mielestäni yksi parhaista lahjoista on herkutteluhetket, sillä siinä saa sekä yhteistä aikaa ja suun makeaksi :) Tässä yksi äärettömän helppo ja nopeatekoinen ehdotus ystävänpäiväkakuksi.

Sain Blogiringin kautta mahdollisuuden kehitellä Dansukkerin mansikan makuisesta tomusokerista Ystävänpäiväleivonnaisia yhdessä muutaman muun bloggaajan kanssa. Mieleeni juolahti samantein ties kuinka monta erilaista ideaa ja eteen tuli aikamoinen valinnanvaikeus. Muutaman päivän pähkäilyn jälkeen ajatus helposta, nopeasta, mehevästä ja tietenkin herkullisesta leivonnaisesta miellytti eniten. Nakukakku on nykyään melko trendikakku. Kun siihen yhdistää vielä suklaan, mansikan ja sydämen, on ystävänpäivään sopiva kakkuajatus valmis :)

Pohja on helppoakin helpompi suklaakakkupohja, jonka taikina valmistuu nopeasti ilman vatkaimia. Tämä ei kuitenkaan näy tai tunnu valmiissa pohjassa, sillä se on mehevä, muhkea ja täynnä ilmakuplia. Lisäksi pohja on aavistuksen mutakakkumainen, vai sanoisinkos tahmainen. Ohuehko, pellillä paistettu pohja jäähtyy suht nopeasti. Pohjan jäähdyttelyn jälkeen väliin tulee kolmen aineen kermavaahtotäyte, jossa on mausteina mansikkatomusokeria ja hieman sitruunaa.

Kakku on niin helppo ja nopeatekoinen, että se valmistuu vaikkapa ystävänpäiväaamulla, mikäli herkutteluhetki on myöhemmin samana päivänä. Kakun voi halutessaan tehdä valmiiksi myös jo edellisenä päivänä, jolloin koko sunnuntaipäivän voi kuluttaa ystävän tai rakkaansa kanssa.

Kakku oli mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan niin nätti, ettei se kaivannut koristeeksi kuin yhden ruusun. Ruusuja ja muita kukkia koristeena käyttäessä pitää vain muistaa se, että suojaa kakun sisään tulevan osan ennen kuin tökkää kukan kakkuun. Mutta kakun voi toki koristella muullakin haluamallaan tavalla, vaikkapa rouhitulla suklaalla.

Tässäpä tämä ohje :)

Ystävänpäivän mansikkainen nakukakku

Pieni, n. 18 cm sydänkakku

Pohja:

125 g sulatettua leivinmargariinia tai voita

2 dl piimää

2 munaa

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

0.75 dl tummaa kaakaojauhetta

1.5 tl leivinjauhetta

0.5 tl soodaa

0.5 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

Kuorrutus:

3 dl vispikermaa

n. 1-1.25 dl mansikkatomusokeria

n. 1-2 rkl sitruunamehua

Ohje:

Tee ensin pohja. Sulata rasva. Sekoita piimän joukkoon munat yksitellen ja lopuksi sula (ei kuuma!) rasva. Sekoita myös aineet keskenään toisessa kulhossa.

Siivilöi kuivat aineet märkien aineiden joukkoon ja sekoita nopeasti sekaisin.

Sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat.

Levitä taikina leivinpaperoidulle n. 20 x 30 cm uunipellille.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 12 minuuttia, tai kunnes pohja on juuri ja juuri kypsynyt. Tarkkaile kypsymistä, jotta se ei kypsy liikaa. Voit testata kypsyyden painamalla sormella kevyesti keskeltä kiinteä, on se kypsä. Voit myös koittaa kypsyyden tikulla.

Anna pohjan jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. Kun pohja on jäähtynyt, leikkaa siitä kolme sydämen mallista palaa. Nosta yksi paloista tarjoilulautaselle.

Tee vielä täyte vatkaamalla vispikerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon vatkaamisen loppupuolella mansikkatomusokeri sekä hieman sitruunan mehua. Maista, ja lisää halutessasi hieman lisää tomusokeria tai/ja sitruunan mehua.

Lusikoi noin kolmannes täytteestä ensimmäisen pohjan päälle. Nosta päälle toinen pohja ja lusikoi puolet jäljellä olevasta täytteestä. Tee samoin kolmannen pohjan kanssa ja levitä loput täytteestä pinnalle.

Tarjoile vaikka heti tai laita kakku jääkaappiin vetäytymään vielä hetkeksi.

Vinkit:

* Voit leikata palat joko käyttämällä apuna valmista sydämen mallista pientä vuokaa tai leikkaamalla leivinpaperista sopivan kokoiset palat ja leikkaamalla ääriviivoja myöten.

* Voit halutessasi koristella kakun vaikkapa rouhitulla suklaalla.

Yhteistyössä Suomen Sokeri

Törvipullat/tuuttipullat ovat olleet suosittu ja pidetty muunnos laskiaspullista jo jonkin aikaa. Ymmärrän hyvin suosion, sillä näitä syödessä ei kerma pursua ja syöminen on ainakin näin lapsiperheessä tavallista pullaa reippaasti siistimpää. Olen joskus kokeillut vastaavanlaisten tötteröiden/tuuttien tekemistä voitaikinasta ja ne olivat aivan ihania. Tähän asti olen ihaillut pullataikinasta tehtyjä versioita vain muiden blogeissa, mutta nyt päätin itsekin kokeilla niitä. Teko-ohjeen poimin Pienet herkkusuut-blogista.

Tavallisen hillo-mansikkatäytteen sijasta pulliin päätyi Ruotsissa suuressa suosiossa olevaa nutellaa, nutellakerman muodossa. Samantapaisen täytteen olen nähnyt myös Maistuis varmaan sullekin -blogissa. Ihanan maukas, pähkinäinen täyte, tätä käytän toistekin! :)

Laskiaistötteröt/-tuutit

12 kpl

Taikina:

2.5 dl maitoa

1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
0.75 rkl vaniljasokeria
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
25 g tuorehiivaa
0.75 rkl kardemummaa
65 g voita

Pinnalle:

kananmuna
raesokeria + vaniljasokeria

Täyte:

2 dl vispikermaa

n. 1.25-1.5 dl Nutellaa/suklaa-pähkinälevitettä

Ohje:

Valmista pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon hiiva ja sekoita myös sokerit, kardemumma ja vaniljasokeri. Sekoita taikinaa yleiskoneessa ja lisää jauhoja 1 dl kerrallaan, kunnes taikina alkaa on pehmoista ja alkaa irrota kulhon reunoilta. Lisää sekaan pehmeä voi. Vaivaa kunnes se on täysin sekoittunut. Kohota taikinaa lämpimässä paikkassa noin 45 minuuttia.

Pyörittele kohonneesta pullataikinasta pötkö ja jaa se 12 osaan. Rullaa jokaisesta taikinapalasta n. 55 cm pitkä pötkö.

Kiedo taikinapötkö tötterön ympärille. Aloita kapeasta päästä niin, että pohjaan ei jää reikää.

Kohota taikinatötteröitä lämpimässä liinan alla noin puoli tuntia. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria ja hieman vaniljasokeria. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä ja kauniin ruskeita. Anna jäähtyä muutama minuutti ennen kuin irrotat tötteröt varovasti pullien sisältä.

Tee täyte vatkaamalla kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon nutella/suklaa-pähkinälevite. Pursota täyte tuuttien sisään. Nauti! :)

Vielä lisää ajatuksia pullien teosta ja jutuista, jotka voisi seuraavaksi tehdä toisinkin..
Elikkä aivan kaikki ei mennyt näiden tötteröiden teossa putkeen. Unohdin voidella puolet tötteröistä ennen taikinan kiepsauttamista niihin. Lisäksi suurin osa pullista repesi uunissa, ehkäpä juuri tuon voitelemattomuuden takia ja lopputulos oli tämän näköinen:

Onneksi voidelluilla tuuteilla pullat pysyivät ehjinä, huh huh! Halusin myös testata kokonaan munattomia pullia ja päätin kokeilla pullien voitelua rasvalla ennen paistamista. Nuo pullathan eivät sitten saaneet uunissa lainkaan väriä pintaansa ja uhkasivat jo kuivua, ennen kuin sain ne pois uunista. Jotta epäonnentunne ei olisi loppunut tähän, päätti pursotuspussi räjähtää käsiini juuri kun olin pursottamassa nutellakermaa tuuttien sisälle! Huoh! Ensi kerralla paremmalla onnella :)

Tötterön ympärille kieputettävien suikaleiden tekeminen erosi hieman siitä, minkälaista tekniikkaa käytin aiemmin voitaikinatötteröiden teossa. Tällä kertaa suikaleet rullattiin pitkäksi pötköksi, kun taas aiemmin tekemissäni taikina kaulittiin levyksi ja siitä leikattiin ohuita suiruja. En tiedä, oliko tuo suikaleiden tekotavan ero syy siihen, että tällä kertaa tötteröistä ei tullut niin nättejä. Vai johtuiko siitä, että käytin pullataikinaa voitaikinan sijasta.. Vai siitä, että unohdin hätäpäissäni voidella tötteröt ennen suikaleiden kieputtamista. Vai vaan tähtien asennosta.. Tämän lisäksi aurinko oli painumassa puitten taakse ja kuvaamisen kanssa tuli todella kiire. Kaivoin nopeasti kameran esille ja kokeilin samalla kauan kaapissa seisonutta jalustaani saadakseni pidemmän valotusajan. Heh, voitte vain kuvitella, miten siinäkin kävi, kun tällainen jalusta-amatööri aloitti kiireessä jalustan paikoilleen asentamisen. Hädissäni mm. kamera meinasi tipahtaa lattialle (onneksi sain jalustan jalasta kiinni!). Lopulta sain kuin sainkin otettua pari jonkinlaista kuvaa, huh.

No mutta kaikesta huolimatta sain inspiksen kokeilla näitä tuutteja vielä uudestaankin (taikinalevystä leikatuilla suikaleilla, sekä voidelluilla tötteröillä). Sen verran kivoja ja hyviä nämä olivat :)

Innostuin alkuviikon ystävänpäivän nakukakusta ja mansikanmakuisesta tomusokerista niin paljon, että testailin tuota tomusokeria vielä enemmänkin. Ja tälläkin kertaa ystävänpäivä mielessä. Mansikka ja suklaa sopivat hyvin yhteen, joten nämä marengit saivat myös makumaailman. Kahden rapean sitkeä marenkiruusukkeen välissä on ohut kerros suklaata. Vaikka suklaata on vain ohuelti, sitä on silti riittävästi antamaan juuri sopivasti makua. Ja sanonpas nyt heti, että näistä tuli aivan ihania! Meinasin viedä marengit töihin tarjolle, mutta jotenkin kummasti ne hupenivat laatikosta aika tiuhaa tahtia. Upsista! :)

Makea, miedosti mansikkainen marenki rapsahti suussa reilusti, ja luulinkin sen murenevan kokonaan lattialle. Sisus kuitenkin oli sen verran sitkeä, ettei näin käynyt. Pian suuhun ilmaantui suklaan maku. Voi mitä herkkua nämä olivatkaan. Paaaljon perusmarenkeja parempia, nams! ;)

Ystävälle mansikkamarenkeja suklaasydämellä

n. 15 kpl

Marenki:

4 (n.115 g) valkuaista

n. 1 tl sitruunan mehua

3 dl Mansikanmakuista tomusokeria

Täyte:

50 g maitosuklaata
50 g tummaa suklaata

3 keltuaista

Ohje:

Tee ensin marenki. Erottele munista valkuaiset vatkauskulhoon. Lisää joukkoon muutama tippa sitruunan mehua. Vatkaa valkuaisia, kunnes ne vaahtoutuvat. Vaahto on tarpeeksi paksua, kun se pysyy kulhossa alassuin käännettynäkin.

Vatkaa joukkoon mansikkatomusokeria pienissä erissä.

Jatka vatkaamista vielä niin kauan, kunnes vaahtoa on paksua. Testaa tarvittaessa paksuus nostamalla vatkaimet pystyyn. Jos huippu osoittaa kattoa kohti, on marenki valmis.

Lusikoi marenkivaahto pursotuspussiin. Pursottele leivinpaperin päälle keskenään suunnilleen samankokoisia kiekuroita.

Kuivata marenkeja uunissa 110 asteessa ensin noin tunti. Laske lämpöä 100 asteeseen ja jatka kuivattamista tarpeen mukaan noin 45 minuutin ajan. Anna jäähtyä kokonaan.

Tee suklaatäyte juuri ennen täyttämistä. Sulata suklaat varovasti mikrossa. Sekoita joukkoon nopeasti keltuaiset yksi kerrallaan. Lusikoi suklaatäytettä samantein noin teelusikallinen puoleen marenkipohjia. Paina kunkin täytteen päälle toinen marenkikiekura niin, että suklaatäyte tulee marengin pohjaa vasten.

Vinkki:
* Sitruunan mehu (tai etikka) tekee marengit sisustasta tahmean/sitkeän. Jos pidät rapeista marengeista, jätä sitruunan mehu pois.

Samalla kun väsäsin tuuttipullia nutellakermalla, tein taikinaa sen verran paljon, että siitä riitti myös muuhun leivontaan. Jaettiin tuo lopputaikina tyttöjen kesken ja päästiin leipomaan kukin omat pullat.

Se oli kivaa puuhaa kaikkien mielestä. Tällä kertaa taikina pysyi yllättävän hyvin pöydällä muovailtavana sen sijaan, että sitä olisi lapattu raakana suut täyteen. Ehkä tytötkin ovat sitä mieltä, että tuore pulla voittaa taikinan. Leivontatuokion lopputulos oli se, että tyttöjen pullat onnistuivat maun ja koostumuksen puolesta paremmin kuin äidin... ;)

Kokeilin samalla sydämen mallista pullarinkulaa ystävänpäivä mielessäni. Ensin meinasin heittää kaneli-sokeritäytteiset palat sydämen mallisen vuoan sisäpuolelle, mutta jostain syystä jätin vuoan pois ja heittelin palat vapaalla kädellä muotoonsa suoraan leivinpaperin päälle. Vielä uuniin laitettaessa kaikki näytti hyvältä, mutta siellä ollessaan kaksi palaa lähti seikkailemaan rivistä pois päin eikä sydämen malli pysynyt niin nättinä kuin olisi voinut. No eipä se sinänsä haitannut, kun pulla tuli oman perheen kesken nautittavaksi ja makukin oli kuten pullassa :)

Valmiin pullan päälle ripottelin vielä hieman vaniljasokeria. Ja sekös sopi siihen hyvin!

Sydänboston

2 kpl

Taikina:

2.5 dl maitoa

1 dl sokeria
0.75 rkl vaniljasokeria
0.75 rkl kardemummaa
1/2 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
25 g tuorehiivaa
65 g huoneenlämpöistä voitapaloina

Täyte:

rasvaa

kanelia

sokeria

Pinnalle:

kananmuna
raesokeria

vaniljasokeria

Ohje:

Valmista pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon hiiva ja sekoita myös sokerit, kardemumma, vaniljasokeri ja suola. Sekoita taikinaa yleiskoneessa (tai käsin) ja lisää jauhoja 1 dl kerrallaan, kunnes taikina alkaa on pehmoista ja alkaa irrota kulhon reunoilta. Lisää sekaan pehmeä voi. Vaivaa kunnes voi on täysin sekoittunut joukkoon. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Kaulitse taikinan palat suorakaiteen muotoisiksi. Levitä pinnalle sulaa rasvaa ja ripottele reilu kerros kanelia ja sokeri. Kääri rullalle kuten kääretorttu. Jaa yksi pötkö noin 16 yhtä suureen osaan. Aseta palat leivinpaperin päälle sydämenmuotoon melko tiiviisti. (Jos haluat varmistaa, että palat pysyvät nätisti paikoillaan, voit asettaa palat myös sydämenmallisen reunavuoan sisäreunaa vasten.). Tee toisella taikinan palalle sama juttu. Näin saat kaksi pullarinkulaa.

Kohota lämpimässä liinan alla noin puoli tuntia. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria ja hieman vaniljasokeria. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pulla on kypsä ja kauniin ruskea. Ripottele kuuman pullan päälle vielä hieman vaniljasokeria. Anna jäähtyä hetki ennen nauttimista.

Kävin ystävänpäivänä ensimmäistä kertaa ystäväni perheen uudessa kodissa. Viemisiksi vein ystävänpäiväteemaan sopien mm. näitä donitsin makuisia, sydämen mallisia muffinsseja. Käytin ohjeeni jälleen mielettömän helppoa donitsiohjettani , jolla saa aikaan törkeen hyvän makuisia donitseja uunissa eli ilman öljyssä läträämistä. Tämä ohje ei ole vielä koskaan pettänyt, eikä tehnyt sitä nytkään.

Tein taikinaa samantein tupla-annoksen, jotta päästiin myös oman perheen kesken herkuttelemaan näillä. Voi nam, kyllä taas maistuivat niiiin ihanilta! Sain myös myöhemmin ystävältäni kehuja näistä pehmoisista donitseista :)

Sydämen mallisten muffinien lisäksi tein samasta taikinasta pikkupalloja minimuffinipellillä. Todella herkullisia suupaloja. Muukin perhe tykkäsi näistä ihan hirmuisesti ja kädet kävivätkin tiuhaan lautasella. Äiti oli vaan tosi tylsä ja kielsi tytöiltä syömisen ties kuinka monennen muffinin jälkeen ;)

Donitsin makuiset sydänmuffinit ja minimuffinit

Maailman parhaat donitsit uunissa-ohjeen taikina ja "kuorrutus "kaksinkertaisena. Koko taikinamäärästä tuli 16 normaalin kokoista sydänmuffinia + 30 pikkupalleroa.

Paisto-ohje:

Paista isoja muffineja 200 asteessa n. 12 minuuttia ja pieniä n. 8 minuuttia, kunnes ovat juuri ja juuri kypsyneet. Kokeile kypsyys painamalla kevyesti sormella keskeltä muffinia (--> pehmeä mutta kiinteä=kypsä). Kuorruta, kuten maailman parhaiden donitsien ohjeessa.

Voi kuinka mukavaa olisikaan, jos olisi rajaton leivontatarvikkeiden varasto kotona aina valmiina leivontahetkellä! Tätä mietin taas tässä eräs päivä, kun tein näitä mustikkaisia valkosuklaafudgepaloja. Mun leipominen on useimmiten niin suunnittelematonta, että leipomisvaiheessa saatan huomata, ettei kaikki haluamiani tarvikkeita olekaan saatavilla. Onneksi puuttuvat ainesosat pystyy korvaamaan useimmiten jollain tavalla.

Tällä kertaa testauksessa oleva mustikkajauhepussini ei riittänytkään valkosuklaafudgen maustamiseen, vaan olisin kaivannut fudgen joukkoon jotain marjaisampaa, vaikkapa kuivattuja marjoja. Noh, onneksi olin syksyllä ostanut kaappiin suussa räjähtäviä popping candy-karkkeja, joita ripottelin fudgelevyn päälle vielä äkkiä ennen kuin se alkoi hyytyä. Niistä sain samalla edes hitusen "sitä jotain". Osa paukkukarkeista räjähti levyn pintaan samantein, mutta osa säästyi suussa poksuviksi yllätyksiksi :)

Tuo poksuvuus kylläkin haihtui seuraavaan päivään mennessä, kun rakeet pikku hiljaa sulivat fudgen pinnalle. Eli nopea syöminen oli valtti.

Maustoin siis valkosuklaiset fudgepalat mustikkajauheella, joista tuli tuo voimakas värikin. Palat maistuivat miedosti mustikkaisille ja olivat valkosuklaan takia melkoisen makeita. Pienikin pala riitti hyvin viemään makean nälän pois. Ohjeen pohjana jälleen helppo, kahden aineen fudgeohje, jonka keittelemiseen ei tarvita lämpömittareita tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä.

Hyviä testifudgeja tuli, ja ensi kerralla taidan heitellä mukaan vielä niitä kuivattuja marjoja. Ja ehkä laittaa tuon jauheenkin vain osaan fudgea. Eli vähän samaan tyyliin kuin Taikakakkujen Taru teki Paukkuvaa marjavalkosuklaata.

Mustikka-valkosuklaafudge mansikkayllätyksellä

Koosta riippuen n. 50 kpl

Aineet:

1/2 prk kondensoitua maitoa

reilu 1 rkl mustikkajauhetta

300 g valkosuklaata

Pinnalle:

Reilu 1 rkl mansikanmakuisia Popping candy-poksukarkkeja

Ohje:

Kaada kondensoitu maito kattilaan. Sekoita joukkoon mustikkajauhe. Pilko valkosuklaa pienemmiksi ja lisää kattilaan. Lämmitä koko ajan sekoitellen, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Kaada massa n. 10 cm x 20 cm vuokaan. Ripottele pinnalle vielä poksahtelevia rakeita makusi mukaan ja painele ne kevyesti pintaan kiinni. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. Leikkaa paloiksi.

Nautiskele.

Viktorian kakku ja hieman remonttihölinää

Kookos-kinuskipallot

Mokka-suklaamousse (maidoton ja munaton)

Maryn suklaakääretorttu (jauhoton, gluteeniton)

Suolatut mokkasuklaafudget

Suklaa-juustokakku appelsiinilla ja suolapähkinöillä (liivatteeton)

Pähkinä-suklaafudge hasselpähkinöistä

Joulun ihana suklaakakku puolukoilla

Ihana jälkiruoka: Jogurttipannacotta ja mustikkaa

Helpot turkinpippuri- ja lakritsikeksit

Pehmeät suklaamuffinit mustikka- ja puolukkakuorrutteilla

Peltipullaa suklaalla ja vadelmilla

Helppo kattilaleipä/pataleipä

Raparperi-myslipaistos

Ystävänpäivän helppo nakukakku

Tuuttipullat nutellakermalla

Ystävälle suklaatäytteisiä mansikkamarenkeja

Sydänboston / Sydämen mallinen pullarinkula

Mielettömän ihanat donitsin makuiset muffinit

Mustikka-valkosuklaafudge paukkuyllätyksellä