Tein kolmisen vuotta sitten hyydytetyn persikkakakun, josta me ja vieraat pidettiin sillon kovinkin. Eräs lukija sen sijaan mainitsi rahkan maistuneen kakussa liikaakin. Itse en moista ollut huomannut, sillä pidän rahkasta kovin, ja syönkin sitä joskus suoraan purkista pienen mehutilkan kera. Ehkäpä makuaistini rahkan suhteen on hieman kärsinyt, enkä tunnista sitä niin hyvin kuin ne, jotka eivät rahkaan koske.
Nyt kun tein tuota kakkua uudestaan, muokkasin ohjetta hieman tuon kommentin perusteella. Ja siis helpoitenhan muokkaus olisi onnistunut jättämällä koko rahka pois, mutta en kuitenkaan malttanut tehdä niin, sillä siitä tulee kakkuun tietynlaista raikkautta. Sen sijaan laitoin tuorejuuston sijasta mascarponea, ja tuplasin sen määrän kokonaan. Lisäksi persikkasosetta päätyi suoraan täytteen joukkoon miltei tuplasti viime kertaiseen nähden, kiille jäi kokonaan pois, ja joukkoon eksyi myös sitruunaa. Lisäksi tein samalla pohjasta vähemmän rasvaisen korvaamalla rasvan kokonaan maidolla. Ja näillä "pienillä" muutoksilla syntyi tämä oikein raikas kakku, jossa maistui sekä sitruuna että persikka :)
Laitoin liivatejauhetta varmuudeksi yhden normaalia enemmän. Kakku pysyi hyvin koossa ja oli siinä ja siinä, oliko liivatetta tuon yhden verran liikaa. Merkkasinkin ohjeeseen mielestäni paremman määrän.
Ryhmähau-kakun lisäksi myös tämä kakku löytyi juhlapöydästä.
Sitruunainen persikkajuustokakku
n. 20 cm reunavuokaan
Pohja:
100 g digestive-keksejä
2.5 dl kaurahiutaleita
0.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 4-4.5 rkl maitoa
Täyte:
2.5 dl Flora Kuohua
250 g mascarponea
250 g maitorahkaa (käytin Lidl:n, joka on hieman muita rahkoja happamampaa)
5 dl persikkasosetta
n. 0.75 dl sokeria (maun mukaan)
1 rkl vaniljasokeria
4 tl liivatejauhetta (TAI 8 liivatelehteä) 0.75 dl sitruunan mehu
sitruunan raastettu kuori
Koristelu: Värikkäitä karkkeja
Ohje:
Tee pohja. Jauha keksit monitoimikoneessa terällä tai vaikka sauvasekoittimella avulla hienoksi. Lisää kaurahiutaleet ja sokerit ja hurauta vielä muutaman kerran, kunnes hiutaleekin ovat hienoja. Sekoita joukkoon maitoa sen verran, että murut juuri ja juuri pysyvät kasassa, kun niitä puristaa kämmenessä. Laita irtoreunavuoan reunat tarjoilulautaselle. Painele muruseos tarjoilulautaselle, vuoan reunojen sisäpuolelle. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun teet täytteen.
Tee täyte. Vatkaa Flora Kuohu vaahdoksi ja sekoita joukkoon mascarpone, maitorahka, sokeri, vaniljasokeri, persikkasose ja sitruunan raastettu kuori. Vatkaa kaikki voimakkaasti sekaisin, kunnes seos paksenee aavistuksen (eli noin minuutti). Sekoita liivatejauhe sitruunamehuun ja anna turvota parisen minuuttia. Kun liivate on turvonnut, lämmitä mikrossa n. 15 sekuntia, kunnes se on sulanut. Lisää liivateseos vaahtoon pikku hiljaa liruttaen ja koko ajan voimakkaasti vatkaten. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada täytemassa keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään.
Koristele kakku karkeilla juuri ennen tarjoilua, etteivät namit sula kakun pintaan.
Vinkit: * Pohjan digestivet ja kaurahiutaleet voi korvata esim. kaurakekseillä (n.200g)
Törmäsin Nainen talossa-blogissa kehuttuun suolaisen piirakkan pohjaan, jonka kerrottiin olevan myös se paras piirakanpohja. Ja sitähän täytyi testata! En normaalisti välitä tavallisista voisista pohjista, sillä ne ovat melko raskaan tuntuisia, ja olenkin käyttänyt usein rahka-voitaikinaa erilaisilla jauhoilla höystettynä suolaisissa piirakoissa. Tämä porkkanaa sisältävä pohja oli kuitenkin sen verran maukas, että taidanpa jatkossa siirtyä käyttämään sitä. Porkkana toi pohjaan kivasti mehevyyttä, hennosti makeahkoa makua ja keveyttä. Erittäin toimiva pohja kaikenkaikkiaan :) Olen käyttänyt tätä pohjaa nyt muutamassa suolaisessa piirakassa, mutta se sopii kuulemma myös makeisiin versioihin. Ohjeet noihin suolaisiin versioihin tulossa lähipäivinä, tässä ens alkuun ohje tähän piirakkapohjaan :)
Porkkanainen piirakkapohja
n. 28 cm pyöreään tai 20x30 cm suorakaiteen muotoiseen vuokaan
Ohje: Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja porkkanaraaste keskenään. Yhdistä aineet ja sekoita vain sen verran, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet yhteen. Voitele piirakkavuoka kevyesti. Levitä taikina vuoan pohjalle jauhotetuin sormin painellen. Laita vuoka jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Voit valmistella täytettä tällä välin. Esipaista pohjaa 225 asteen lämmössä 8 minuuttia. Laita päälle haluamasi täytteet ja jatka paistamista esim. 180 asteessa kunnes täyte on hyytynyt.
Tein tytön ensimmäisille synttäreille suolaisiksi tarjottaviksi kaksi piirakkaa. Toinen niistä oli tämä tosi maukas, ihanan suolainen salamipiirakka, joka näkyy kuvassa vasemmalla. Tämän piirakan kuvaamisen kanssa kävi vähän hassusti, sillä en juhlavalmisteluiltani muistanut/ehtinyt ottamaan valmiista piirakasta kuin tämän yhden kuvan. Samassa kuvassa näkyykin sitten muita suolaisia tarjottavia, elikkä keskellä toinen herkullinen suolainen piirakka, jonka ohje on tulossa blogiin ihan justiinsa. Ihan tuolla oikeassa reunassa vilkahtaa hod doggien sämpylät. Pitihän ryhmähau-juhlissa olla jotain muutakin koiraan viittavaa kuin pelkkä kakku ;)
Salamipiirakan pohjaksi testasin samalla porkkanapiirakanpohjaa, jonka totesin niin toimivaksi, että piirakkapohja tulee jäämään samantein vakikäyttöön. Täytteeseen tuli reippaasti salamia ja totta kai juustoja, nams! Vaikka piirakka olikin herkkua, harmikseni homejuustoa ei oikeastaan edes maistanut. Sitä olisikin voinut olla vaikka tuplamäärä. Tässä ohje sellaisena kuin sen tein. Juustohiiret voivat lisäillä joukkoon enemmänkin juustoja :)
Sekoita salamisuikaleet ja emmentalraaste keskenään. Levitä esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle sinihomejuusto. Sekoita jogurtti, kerma ja munat keskenään ja levitä täytteiden päälle. Sekoittele varovasti lusikalla.
Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut pintaansa kauniin värin.
Vinkki:
* Voit myös sekoittaa kaikki täytteen aineet keskenään sekaisin ennen pohjan päälle laittamista.
Toiseksi suolaiseksi piiraksi juhliin tein herkullisen feta-kinkkupiirakan. Pohjaksi laitoin saman suolaisen piirakkapohjan kuin salamipiirakkaankin. Ihana suolapala oli tämäkin! Kinkkupiirakkaa fetajuustolla höystettynä. Myös vieraat tuntuivat tykkäävän, santsaustahdista päätellen :)
Myös tämän piirakan kuvaamisen kanssa meinasi käydä samalla tavalla kuin salamipiirakankin. Luulin jo ottaneeni monen monta kuvaa valmiista piirakasta, mutta onneksi huomasin viimeisen palan seistessä lautaselle, etten löytynytkään kamerasta kuin pari kuvaa tarjoilupöydällä nököttävästä piirakasta. Kuvat ovat mulle tosi tärkeitä, sillä ne toimivat muistina, joiden avulla saan paremmin kaivettua mieleeni leivonnaisiin liittyvän maun ja tekstuurin. Joten eikun äkkiä kamera esille ja pikainen palakuva, räps!
Sekoita kaikki muut täytteen aineet keskenään, paitsi salaattijuusto. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle salaattijuusto.
Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia, kunnes piirakka on saanut pintaansa kauniin värin.
Vinkki: * Valkosipuli-salaattijuuston sijasta voit käyttää tavallista salaatti-/fetajuustoa, ja sekoittaa täytteen joukkoon murskatun valkosipulin kynnen. Tai halutessasi jättää valkosipulin kokonaan pois.
Suklaafudget ovat mitä parhaimpia kahvipöydän pikkuherkkupaloja ja on niitä tullut lahjaksikin annettua monet kerrat. Niiden tekeminenkin on äärettömän helppoa ja niitä on ihanan helppo varioida juuri oman makunsa mukaisiksi. Yleensä käytän fudgeissa tumman ja maitosuklaa sekoitusta, mutta tällä kertaa, tytön synttäripöytään päätyivät nämä valkosuklaiset, miedosti kahvinmakuiset ja suolapähkinää sisältävät herkkupalat. Voi jummi jammi kun olivat hyviä!
Tein vähän aikaa sitten mokkasuklaafudgeja lakritsilla. Niissä mokka maistui melko vahvasti, ja tällä kertaa ajattelin tekeväni hieman miedomman kahvisia ja vähentämällä espressopikakahvijauheen määrää. Ensimmäisten maistiaisten jälkeen mietin, että tuliko kahvijauhetta kuitenkin liian vähän. Toisaalta jos ei osannut kaivata voimakkaampaa mokan makua, niin siihen nämä olivat juuri ihania. Itse ehkä alitajuisesti vertasin näitä tummemmasta suklaasta tehtyihin nameihin, ja sen takia petyin aavistuksen. Mutta mitä enemmän näitä söin, sitä nopeammin ihastuin näihin ja tuo hienoinen pettymys suli. Palat muuten olivat vieläkin parempia muutaman päivän odottelun jälkeen.
Mutta siis jos tykkää kovin kahvista leivonnasta, niin kahvijauhetta kannattaa laittaa enemmänkin. Sen takia ohjeessa on vaihtoehtoiset määrät. Tässä tämä superhelppo fudgeohje.
Mokka-pähkinä-valkosuklaafudge
Koosta riippuen 100 palaa
Aineet:
550 g valkosuklaata
1 prk kondensoitua (ei karamellisoitua) maitoa
ripaus (n. 1 mm) suolaa
1.5-2 tl espressopikakahvijauhetta
3+0.5 dl suolapähkinöitä
Ohje:
Rouhi tarvittaessa kokonaiset suolapähkinät hieman pienemmiksi ja jätä syrjään odottamaan.
Pilko kattilaan suklaat. Kaada joukkoon kondensoitu maito, suola ja espressopikakahvijauhe. Lämmitä koko ajan sekoitellen, kunnes suklaat ovat kokonaan sulaneet.
Lisää 3 dl pähkinöitä suklaaseokseen. Kaada seos leivinpaperoituun n. 22 x 22 cm kokoiseen vuokaan ja tasoita. Ripottele pinnalle loput pähkintä ja painele kevyesti pintaan kiinni. Laita vuoka jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään. Leikkaa jähmettynyt levy haluamasi kokoisiksi paloiksi.
Vinkki: * Voit jähmettää fudgemassan myös muun kokoisessa vuoassa. Isommassa vuoassa paloista vain tulee littanampia ja pienemmässä vuoassa paksumpia.
Testailin parisen vuotta sitten Subway-tyylisten keksien tekemistä. Ja voi että kun niistä tuli ihania! Siitä asti ole odotellut tilaisuutta tehdä niitä uudestaan ja nyt sellainen tuli. Pari lukijaa vinkkasi, että voin voisi ruskistaa ennen taikinan tekemistä. Voihan ruskistetaan myös mm. lusikkaleipiin, jolloin kekseihin saadaan ihastuttava kinuskinen/pähkinäinen maku. Ja vaikka nämä keksit ovat muutenkin sairaan hyviä, pitihän sitä testata, mitä voin ruskistaminen tekisi niille.
Koska voin määrä hieman vähenee ruskistettaessa, muuttelin muidenkin aineiden määrää vastaamaan paremmin alkuperäisohjetta. Jos voin haluaa käyttää sellaisenaan, niin kannattaa käyttää tuota aiemmin tekemääni ohjetta. Tein näistä lisäksi hieman edellisiä pienempiä ja leikkasin pötköt 7 osan sijasta 8 osaan. Mitään pikkuisia näistä ei tuosta huolimatta tullut, vaan keksit olivat edelleen todella valtavia. Niin valtavia, ettei näitä ottanut juuri kukaan tytön synttäreillä, joissa keksit olivat tarjolla. Se, että keksit jäivät lautaselle, harmittaa mua aikalailla. Siis ihan vain vieraiden puolesta, sillä he jäivät paitsi suuresta makunautinnosta! ;)
Keksit olivat siis mieletöntä herkkua tälläkin kertaa! Suussasulavia, reunoilta aavistuksen rapeita ja sitkeitä, keskeltä pehmoisia ja sitkeitä sieltäkin, kokonaisuudessaan ihanan suklaisia. Nams! Harmikseni pieni nuha sotki makuaistiani sen verran, etten huomannut oikeastaan mitään eroa näiden keksien ja niiden edellisten keksien välillä. Vein loput paistamani keksit tarhaan tytön synttäreille. Siellä keksit saivat kehuja ja reseptiäkin pyydettiin :)
Tässäpä tämä ohje vihdoinkin.
Parhaat sitkeät suklaahippukeksit
32 kpl, halkaisijaltaan n. 9 cm olevia keksejä
Aineet:
250 g voita huoneenlämpöisenä (ruskistettuna n. 225g)
2 dl tavallista sokeria
2 dl fariinisokeria kevyesti mittaan paineltuna
2 munaa
5.5 dl vehnäjauhoja
2 rkl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1.25 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
300 g tummaa (50%) suklaata pienemmäksi pilkottuna
Ohje:
Paahda ensin voi. Tee se mielellään jo päivää ennen leipomista niin voi ehtii jäähtyä kunnolla. Laita voi kattilaan. Kuumenna se kiehuvaksi ja keittele sekoitellen, kunnes vaahto laskeutuu ja voi on saanut kauniin värin. Varo polttamasta voita! Se käy hetkessä, jos voita ei vahdi. Anna voin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Vatkaa huoneenlämpöiseksi jäähtynyt voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti sähkövatkaimella vatkaten. Jatka vatkaamista kummankin munan jälkeen n. 1 minuutti. Sekoita jauhot, sula, leivinjauhe ja sooda toisessa kulhossa. Kääntele jauhot voi-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi rouhittu suklaa käännellen.
Tee taikinasta neljä n. 20 cm pituista pötköä. Leikkaa kumpikin pötkö 8 yhtä suureen osaan. Laita leikatut kiekot esimerkiksi lautaselle tai pellin päälle. Laita lautanen/pelti pakkaseen vähintään puoleksi tunniksi, kunnes palat ovat täysin jäätyneet.
Lado 7-8 jäistä kiekkoa pellille leivinpaperin päälle, jätä kunnon leviämisvarat. Paista heti 140 asteessa. Paistoaika on n. 22 minuuttia. Keksit ovat valmiit, kun reunat alkavat aavistuksen kovettua, mutta keskusta on vielä täysin raa'an oloinen.
Vinkit:
* Jos taikina on leikkausvaiheessa löysää, laita se jääkaappiin kiinteytymään 30-60 minuutiksi.
* Voit vaihtaa osan tummasta suklaasta valkosuklaaksi tai maitosuklaaksi. Joukkoon voi lisätä myös esimerkiksi suolapähkinöitä.
* Keksien pitää olla keskeltä todella pehmeitä siinä vaiheessa, kun ne otetaan pois uunista. Keksit kovettuvat ja kypsyvät vielä uunista oton jälkeenkin. Paistoaikaa ei tule pidentää liikaa, jotta keksit eivät kypsy liikaa, sillä silloin ne menettävät sitkeän rakenteen. Herkullisia ovat toki siltikin.
* Pakastamisen ennen paistamista vaikuttaa keksien rakenteeseen: Pakastetun taikinapalan reunat sulavat ja kypsyvät ja nopeammin kuin keskusta. Keskusta sulaa viimeisenä, eikä kypsy yhtä paljon kuin reunat. Näin keskusta jää sitkeäksi.
* Keksit ovat parhaimmillaan heti jäähdyttyään tai seuraavana päivänä nautittuna.
* Voit pilkkoa keksitaikinan pakkaseen valmiiksi ja paistaa aina tarvittavan määrän keksejä!!! * Jos et halua/pysty käyttää keksejä pakkasessa, laita taikinapötköt jääkaappiin tunniksi ennen paloiksi leikkaamista. Ota yksi jähmettynyt pötkö jääkaapista, leikkaa 8 palaksi ja laita leivinpaperin päälle. Jatka ohjeen mukaan, mutta vähennä paistoaikaa n. 1 minuutti. Huomaa, että paistoaika on joka tapauksessa uunikohtainen. * Pakastaminen vaikuttaa keksien ulkonäköön. Erot näet sitkeiden suklaahippukeksien postauksesta.
Meidän 4-vuotiaan toisia juhlia vietettiin viikko ensimmäisten jälkeen. Ryhmähau-kakun lisäksi tyttö oli toivonut synttäreilleen myös Frozenkakkua, ja tällaisen hän sai :)
Tein vaihtelun vuoksi kakusta normaalia korkeamman. Kakku oli halkaisijaltaan vain 16 senttinen, mutta korkeutta löytyi yli 20 senttiä. Häselsin täytettä tehdessäni sen verran, että laitoin vahingossa näin korkeaan kakkuun liian vähän. Liivatteen vähyys näkyy myös kakun reunoilla, sillä kakku alkoi hieman sortua kuorruttaessani sitä valkosuklaamassalla. Korjasin liivatteen määrän suoraan ohjeeseen oikeammaksi. Eikä tuolla valkosuklaamassalla kuorruttaminen muutenkaan tahtonut onnistua kovin kivasti näin korkeassa kakussa, vaan reuna meinasi mennä ryttyyn. Jonkinlainen kreemi olisi ollut aavistuksen helpompi kuorrute, mutta tulipahan koitettua tätäkin keinoa :)
En näimmä koskaan kyllästy ihanaan, kosteaan, miedon suklaiseen ja mielestäni parhaaseen suklaakakkupohjaani. Tämäkin kakku sai sen sisälleen. Toiveena oli jo edellisen kakun kohdalla ollut mansikat ja mustikat, ja silloin laitoin kakun väliin mansikkamoussea mustikoilla. Tällä kertaa humpsautin maut toisin päin, ja täytteeksi päätyi mustikkamoussea ja pilkottuja mansikoita. Hyvää oli :)
lumihiutaleet sokerimassan ja kaulintamassan sekoitusta
Elsa muovikoriste
Ohje:
Aloita kakun tekeminen vähintään kahta päivää ennen syömistä kakkupohjalla. Tee 1 annos mehevää suklaakakkupohjaa. Kaada taikina kahteen voideltuun 16 cm irtopohjavuokaan. Paista 170 asteessa, kunnes kypsiä eli uunista riippuen n. 45 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna pohjien jäähtyä hetki, ja irroita vuoan reunaosa. Peitä hyvin, ja anna jäähtyä kokonaan.
Leikkaa tarvittaessa kakkupohjan pinnalta ohuen ohut kerros pois, mikäli se on kovinkin epätasainen. Leikkaa jäähtyneet kakkupohjat kahteen osaan.
Tee täyte. Sekoita liivatejauhe veteen ja anna turvota muutama minuutti. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Vatkaa joukkoon maitorahka, mascarpone, mustikkasose sekä lisää hieman vaniljasokeria ja sokeria. Maista ja lisää makusi mukaan lisää sokeria. Lämmitä turvonnut liivatejauhe mikrossa n. 15-20 sekunnin ajan, kunnes se on kokonaan sulanut. Vatkaa liivate muun täytteen joukkoon voimakkaasti vatkaten.
Kakusta tulee korkea ja täyte on löysää, joten käytä kakun täyttämisessä apuna vuoan reunoja sekä esim. piirtoheitinkalvoja (kuva alla). Laita vuokaan alimmaksi pohjapala, sen päälle noin kolmannes täytteestä sekä pilkottuna mansikoita. Jatka vuoroin pohjalla, täytteellä ja mansikoilla. Laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Nosta kakku tarjoilulautaselle ja poista vuoan reunat ja piirtoheitinkalvot.
Teimme tyttöjen kanssa Frozen-synttäreille myös lumihiutale-keksejä. Muokkasin testimielessä Mamsellin piparkakkuohjetta sitruunaisemmaksi ja samalla vaihdoin tumman siirapin vaaleaan versioon. Mamsellin reseptillä kekseistä tulee ihanan rapeita, mutta ihmetyksekseni nämä jäivät hyvinkin pehmeiksi. Voiko siirapin vaihto vaikuttaa noin paljon? Vai mahdoinkohan mitata jauhot väärin apuleipureiden auttaessa.. No mutta vaikka rapeus jäikin puuttumaan, niin ei tuo valmiiden keksien pehmoinen koostumus ollut lainkaan huono juttu.
Teimme kekseistä lumihiutaleiden mallisia. Uuniin katsoessani ajattelin keksien menneen täysin pipariksi, sillä pehmeä taikina kuitenkin levisi uunissa enemmän kuin jouluisempi versio. Kaunis tähtien malli hävisi, nyyh. Hetken pähkäiltyäni kaivoin esiin kakun ylimääräisen kuorrutteen. Tytöt pääsivät jälleen kaulitsemispuuhiin ja ottivat samoilla lumihiutalemuoteilla valkosuklaamassasta keksien päälle nuo turkoosit päälliset. Valkosuklaamassasta tuli kekseihin reilusti lisää makeutta, mutta se sopi hyvin yhteen sitruunaisten keksien kanssa. Ihan kivoja näistä lopulta tuli, tyttöjenkin mielestä :)
Hiero huoneenlämpöinen pehmeä rasva ja sokeri sekaisin keskenään. Lisää siirappi, vaniljasokeri, suola, muna ja raastettu sitruunan kuori. Sekoita hyvin. Yhdistä jauhot ja sooda. Sekoita nopeasti taikinaan. Älä vaivaa taikinaa liikaa. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. Kaulitse jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi ja ota muotilla paloja.
Paista pipareita 175 asteessa n. 5-10 minuuttia, kunnes keksit saavat väriä pintaansa. Anna jäähtyä kokonaan.
Kaulitse valkosuklaamassa ohuehkoksi levyksi tomusokeria apuna käyttäen. Ota muotilla paloja.
Paina valkosuklaamassasta leikatut palat kevyesti keksien pintaan kiinni. Jos ne eivät pysy paikoillaan, voitele massan pohja aivan kevyesti vedellä.
Daim on yksi lempparikarkeistani ja onneksi sitä on helppo tehdä myös itse! Olen kokeillut perusDaimia ja myös piparminttuöljyllä maistettua minttuDaimia. Molemmat aivan mielettömän hyviä! Melkein jopa parempia kuin kaupan vastaavat :) Huomasin jo jokin aika sitten kaupassa appelsiinin makuisen Daimin ja pakkohan sitä oli päästä maistamaan. Se oli sen verran hyvää, että nyt tytön synttäreiden lähestyessä päätin kokeilla vastaavanlaista itsekin.
Olen tätä ennen tehnyt nämä herkut liki samalla ohjeella, joten päätin nyt kokeilla jotain uutta. Suunnitelmani oli itse asiassa samalla testailla sitä, kuinka rapeaa saan Daimista. Koska käytössäni ei ollut lämpömittaria, piti keitettävän massan olla vaaleaa, jotta siitä näkisi hyvin tummumisen ennen kuin massa kärvähtäisi kokonaan. Tämän takia vaihdoin tumman siirapin vaaleaan ja jätin kaakaojauheen kokonaan pois. Keittelin seosta miedolla lämmöllä, kunnes se alkoi irrota kattilan reunoilta. Testailin tässä vaiheessa seoksen rapeutta tiputtamalla sitä hieman kylmään veteen. Tippa jämähti, mutta oli vielä sitkeää. Keittelin seosta vielä lisää, kunnes se alkoi tummua ja oli kauniin pronssisen värinen. Taas tippa kylmään veteen, ja tällä kertaa se jämähti kovaksi ja rapeaksi. Massa oli valmis kaulittavaksi. Kaulitsemisessa sitten saikin olla ripeä, sillä seos jämähti todella nopsaan. Vähän se jäi paksummaksi mitä halusin, mutta se oli sen verran rapea, että hyvin pystyi pureskelemaan :)
Ehkä tuo tummaa siirappia ja kaakaojauhetta sisältävä versio on hieman enemmän makuuni, se kun on niiiin lähellä oikeaa Daimia. Vaikka hyviä olivat toki nämäkin! Tämän vaalean version tummumisen seuraaminen oli kuitenkin sen verran helpompaa kuin tuon tummemman, että ajattelin ensi kerralla kokeilla maustaa massan vielä kaakaojauheella heti keittämisen jälkeen. Josko sitten oltaisiin vieläkin lähempänä täydellisyyttä :)
Itsetehty appelsiinidaim
n. 25 x 30 cm levy
Aineet:
100 gvoita
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl sokeria
2 dl mantelijauhetta
n. 40-50 tippaa (reilu 0.25 tl) appelsiiniöljyä
2 mm suolaa
200g maitosuklaata sulatettuna
Ohje:
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sekaan siirappi, sokeri, mantelijauhe ja appelsiiniöljy.
Keitä seosta miedolla lämmöllä n. 20-25 min. koko ajan sekoittaen. Massa on valmista kun se irtoaa kattilan pohjalta massaa sekoitellessa, ja kun se on saanut kauniin pronssisen värin. Sekoita lopuksi joukkoon vielä suola.
Kaada seos leivinpaperille. Aseta toinen leivinpaperi massan päälle ja kauli samantein ohueksi, n. 25 x 35 cm levyksi. Anna jäähtyä ja kovettua. Kun massa on kovettunut kunnolla, sulata maitosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoitellen, ja levitä suklaa levyn pinnalle. Voit halutessasi vetää suklaaseen urat haarukalla tai kakkuraapalla.. Anna levyn kovettua muutama tunti. Taittele paloiksi.
Vinkki:
* Mitä kauemmin keität krokanttimassaa, sitä rapeampaa siitä tulee! Varo vain polttamasta sitä.
* Voit testata rapeuden tiputtamalla tipan massaa kylmään veteen ja maistamalla miten se rapsahtaa tai venyy suussa :)
* Voit myös temperoida suklaan ennen levittämistä.
Tytön synttäreitä vietettiin miehen virallisena syntymäpäivänä. Halusin tehdä tytön Frozen-kakun lisäksi myös miehelle pienen kakun yllätyksenä. Tiramisu on miehen suurinta herkkua, joten kakusta tulikin sen makuinen. Otin kakkuun mallia viimekertaisesta Tiramisukakusta pienentämällä ohjetta, ja samalla vähentäen sokerin määrää. Ihan yllätykseksi asti tästä ei ollut, sillä kakku paljastui jo kakuntekohetkellä.
Kokoaminen on hyvä tehdä jo ainakin pari päivää ennen kakun korkkaamista, sillä näin maut ehtivät tasoittua ja kakun koostumus tiivistyy ja kosteutuu ja maku tulee entistä herkullisemmaksi. Nyt lusikoimme kakkua naamaamme jo seuraavana päivänä kakun täyttämisestä, ja jäin (/jäimme) kaipaamaan tiramisulle luontaista mokkaista makua ja hmmm, "sitä jotain". Seuraavana päivänä ongelma oli ratkennut ja jäljelle jääneet palat olivat niin vietävän hyviä!
Pakkomielteeni ohjeen muuttamiseen näyttäytyi taas. Vaikka tämä oli parin päivän kuluttua miltei(?) täydellistä, niin täydellisempää siitä saisi luullakseni niin, että laittaisi enemmän mascarponevaahtoa suhteessa kakkupohjaan, vähän kuin Maailman parhaassa tiramisussakin. Mutta mutta, pysyisiköhän kakku sitten enää kasassa näin nätisti...? Ainakaan ilman liivatetta.. Voi vitsi, nyt tekisi mieli testata sitä samantein ja ottaa aimoannokset lisää tätä ihanuutta!
Tiramisukakku
n. 22 x 25 cm
Pohja (2 kääretorttupohjaa):
8 munaa
3.25 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
Kostutus (kaikki ei välttämättä mene, riippuu pohjien kosteudesta):
Tee ensin kääretorttupohjat. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään ja siivilöi varovasti käännellen muna-sokerivaahdon joukkoon. Kaada taikina kahdelle syvälle leivinpaperoidulle uunipellille. Paista taikinaa 225 asteessa n. 9-10 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä.
Tee täyte. Sekoita veden joukkoon espresso-pikakahvijauhe (purkista) tai keitä normaalia vahvempi kahvi. Lisää kahviin 3 rkl sokeria. Anna tarvittaessa jäähtyä. Lisää mantelilikööriä. Jätä odottamaan kakun kokoamista.
Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa puolet sokerista (1.75 dl) ja keltuaiset keskenään kunnolla miltei valkoiseksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vatkaa voimakkaasti vielä n. 1-2 minuuttia. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaisia vaahdoksi. Lisää joukkoon loput sokerit (1.75 dl) pienissä erin ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Yhdistä mascarpone/keltuaisvaahto ja valkuaisvaahto keskenään varovasti nostellen.
Kokoaminen kannattaa tehdä reunavuokaa käyttäen. Leikkaa kääretorttupohjista reunavuokaan sopivan kokoiset palat (neljä n. 22 x 25 cm kokoista palaa. Kahdesta palasta tulee kokonaiset, yhden pohjapalan voit koota ylimääräisistä reunapaloista). Nosta yksi pohja tarjoilulautaselle reunavuoan reunojen sisäpuolelle. Kostuta pohja hyvin kahvi-likööriseoksella.
Kaada pohjan päälle mascarpone-munavaahdosta noin neljännes. Laita tämän jälkeen toinen pohjapala vaahdon päälle ja kostuta (ja jatka laittamalla vuorotellen vaahtoa, pohjaa, kostutuslientä ja vaahtoa ja..). Päällimmäiseksi tulee kerros vaahtoa.
Laita jääkaappiin vähintään seuraavaan päivään. Siivilöi päälle vielä tummaa kaakaojauhetta ennen tarjoilua ja ripottele päälle rouhittua tummaa suklaata.
Vinkki:
* Kakku vaatii vähintään yhden päivän vetäytymisen, mutta parhaimmillaan se on vasta 2-3 päivää täyttämisestä.
*Jos et omista kahta peltiä, voit paistaa taikinan myös kahdessa erässä yhdellä pellillä: Kaada ensin puolet taikinasta leivinpaperoidulle pellille ja paista se. Jäähdytä pelti kylmässä vedessä ja jatka samalla tavalla taikinan toisen osan kanssa.
* Jos tekee koko pohjataikinan (8 munasta) yhdellä kertaa, taikinaa tulee todella paljon. Jos pelkää, että kulhojen tilavuus tai vatkaimen teho riitä, taikinamassa kannattaa tehdä kahdessa osassa.
* Kosteus siirtyy alaspäin, joten alin pohja kannattaa kostuttaa vain kevyesti ja ylin eniten. Itse käytin tämän kakun alimman pohjan kostutukseen n. 0.5 dl, toisen 0.75 dl, kolmannen 1 dl ja päällimmäiseen pohjaan 1.25 dl kostutusliemestä.
Sain kesällä kylässä käydessäni herkullisen suolaista feta-tomaattipiirakkaa ja tajusin samalla, etten ole koskaan tainnut itse tehdä sellaista. Toki fetaa ja tomaatteja on tullut käytettyä ennenkin samassa piirakassa, mutta tällöin joukossa on ollut paljon muutakin täytettä. Päätin vihdoin nuorimman tyttömme synttärijuhlissa ottaa härkää sarvista, ja tehdä itsekin samanmoisen suolaisen tarjottavan. Pohjaksi päätyi porkkanainen piirakanpohja, johon ihastuin hieman aiemmin. Täytteeksi vielä kerroksittain reilusti fetaa ja muita juustoja, tomaatteja ja basilikaa. Ja kyllä tuli hyvää! Ihana suolainen paketti, nams.
Pohja toimi tässäkin piirakassa todella mahtavasti. Käytin piirakkaan testimielessä ostamaani rucola-pestotuorejuustoa. Se tuorejuusto voimisti basilikan makua ja toi rutkasti italialaista tuntua piirakkaan. Piirakkaan voi toki maun mukaan laittaa melkein mitä tuorejuustoa tai/ja juustoraastetta tahansa.
Piirakka maistui juhlissa ilmeisen hyvin myös muille, sillä lasten serkkujen äiti pyysi ohjetta itselleen. Pääsinkin maistelemaan piirakkaa jälleen lasten serkkujen synttäreillä viime viikonloppuna, ja tällä kertaa se maistui mielestäni vieläkin paremmalle. Jotenkin niin suloisen suolaiselle.
Laita esipaistetun pohjan päälle puolet salaattijuuston ja tomaatin palasista sekä juustoraaste. Ripottele päälle pilkottuja basilikan lehtiä. Sekoita tuorejuusto, maito, munat ja suola hyvin keskenään. Kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle loput salaattijuuston ja tomaatin palat. Paista 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes piirakka on kunnolla hyytynyt. Jäähdytä hetki ennen syömistä tai tarjoile vasta seuraavana päivänä hieman lämmitettynä.
Vinkki: * Vaihtelu piirakkaan saat vaihtamalla tuorejuustoa, juustoraastetta ja fetajuustoa.
* Fetajuustojen suolaisuuksissa on eroja. Jos käytät runsassuolaista fetaa, lisää suolaa täytteen joukkoon vain hitunen tai ei lainkaan. Vähempisuolaista feta-/salaattijuustojen kanssa joukkoon voi ripotella hippasen enemmän suolaa, mutta tällöinkin riittää ihan vain ripaus.
IBA2016-äänestys starttasi käyntiin pari päivää sitten. Suklaapossun instagramia ja facebookia seuranneet sekä tarkkasilmäisimmät blogissa käyneet ehkä jo tietävätkin jo mistä on kyse. Nyt olisi nimittäin tilaisuus äänestää Suklaapossua Inspiration Blog Awards 2016-äänestyksessä inspiroivimmaksi foodlover-blogiksi! Blogiringin ja Indiesdaysin lyötyä kinttaat yhteen halutaan palkita kaksi blogia kustakin kolmesta sarjasta IBA2016-tittelillä. Saako Suklaapossu sen? Kipaisepas antamassa äänesi ja osallistu samalla vaikkapa arvotaankin! Suklaapossun äänestysnappi löytyy siis Foodlover-blogien joukosta yllä olevan kuvan kohdalta, vink vink.
Äänestys on voimassa 5.10.-30.10.2016. Äänestämään pääset joko klikkaamalla tässä postauksessa olevaa kuvaa tai blogin oikeassa yläkulmassa olevaa "IBA"-kuvaketta. Suurkiitos kaikille äänensäantaneille jo etukäteen, ja oikein paljon onnea arvontaan!
Ihastuin ristiäisissä tarjotamaani lohijuustokakkuun niin paljon, että halusin kokeilla toisen makuista suolaista juustokakkua nuoremman tytön synttäreille. Mauksi valikoitui tällä kertaa savuhärkä. Koska suolaisten leipominen on mulle huomattavasti haastavampaa kuin makeiden, ja suolaisistakin onnistun melkein pelkästään vain savulohta sisältävissä herkuissa, kaivauduin netin syövereihin ennen tämän kakun leipomista ja kokosin olemassa olevista ohjeista tämän oman versioni. Mutta mutta, nyt on pakko samantein myöntää, ettei tämä kaikesta salapoliisin työstä huolimatta ollut oman makuni mukainen :( Laitan kuitenkin ohjeen tänne muistiin, jotten ensi kerralla tee samoja virheitä ja osaan tehdä mahdolliset parannukset (ehkä, kenties, luultavasti tai sitten ei..).
Oman mukaan savuhärän määrä oli kovin pieni. Vaikka savuhärästä, kuten savuporostakin irtoaa tosi hyvin makua jo pienissä määrin, niin nyt härän maku vain hukkui kaikkien muiden makujen joukkoon. Myös tuorejuusto oli mielestäni väärän makuista ja se olisi voinut olla vaikka maustamatonta. Tai ainakin jotain muuta, osaksi vaikkapa piparjuuri-tuorejuustoa, kuten savuporon kanssakin. Sitruunasta tuli kakkuun hieman liikaakin happamuutta, varsinkin kun joukossa oli pieniä happamia kuutioituja omenan palasia. Itse pidin omenasta, mutta kaikkien mielestä se ei sopinut tällaiseen suolaiseen kakkuun. Maistamisen loppupuolella heittämäni suolakurkkusalaatti ja pieni sokerilisä sen sijaan auttoivat maussa. Nekin kannattaa toki lisätä vasta maistamisen jälkeen ja oman makuaistin niin vaatiessa. Noin! Siinäpä oli ne muutosajatukset, jotka tekisin seuraavaksi eli alkuperäisohjeesta ei näimmä paljon jäisi jäljelle. Paitsi tuo pohja, se toimi tällaisenaan tosi kivasti :) Tässä siis kakku sellaisena kuin sen tällä kertaa tein.
Savuhärkäjuustokakku
n. 23 cm irtoreunavuoan reunojen sisäpuolella
Pohja:
200g täysjyväruisleipää
50 g voita sulatettuna n. 3 rkl maitoa
Täyte:
2dl vispikermaa
300 g valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa 2liivatelehteä 2rkl sitruunamehua 100g kylmäsavuhärkää hienonnettuna 1 iso tai 1.5 pienempää hapahkoa omenaa pieneksi pilkottuna 1 tl sokeria n. 1.5 rkl kurkkusalaattia
Koristeluun:
kirsikkatomaatteja
rucolan lehtiä
Ohje:
Hienonna leipä monitoimikoneessa. Lisää joukkoon sulatettu voi sekä maitoa sen verran, että leivät murut pysyvät hyvin kasassa, kun niitä puristaa nyrkissä. Laita n. 23 cm irtopohjavuoan reunat keskelle tarjoilulautasta. Taputtele leipäseos lautasen pohjalle reunojen sisäpuolelle. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon notkistetut tuorejuustot. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Kuumenna sitruunan mehu mikrossa kuumaksi (n. 15-20 sekunnin ajan). Liuota liivatelehdet sitruunan mehuun. Kaada kerma-tuorejuuston joukkoon liivate ohuena nauhana koko ajan vatkaten.
Sekoita hienonnettu savuhärän leikkeleet, pienet omenan kuutiot, sokeri sekä maun mukaan kurkkusalaattia kerma-tuorejuuston joukkoon. Tarkista maku. Levitä täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita jääkaappiin hyytymään n. 6 tunniksi tai yön yli. Koristele. Nauti.
Vinkit (lue myös ennen ohjetta oleva teksti):
* Makua pystyy helposti muokkaamaan vaihtamalla tuorejuustoa.
* Savuhärän määrä oli kovin pieni. Sitä olisin kaivannut miltei tuplasti.
LBI2016 eli leivontabloggaajailta järjestettiin tasan kuukausi sitten. Sain kutsun tuohon värikkääseen, tällä kertaa Candyland-teemalla vietettyyn tapahtumaan, mutta harmikseni en päässyt paikalle. Näkemistäni kuvista päätellen kyseessä oli kuitenkin aivan ihanat, herkulliset ja makeat juhlat. Pääsponsorina tapahtumassa toimi Suomen Sokeri ja olinkin erittäin iloinen, kun sain Blogiringiltä sähköpostia, haluaisinko kehittää reseptin heidän glukoosisiirapista. Ja tottahan toki halusin. Ja koska jäin juhlista paitsi, halusin kehitellä jonkin leivonnaisen, joka olisi mahdollisesti sopinut myös juhliin. Taistelin mielessäni erilaisten vaihtoehtojen välillä, ja lopulta päädyin suklaiseen makumaailmaan.
Glukoosisiirapin käyttö on tuttua minulle jo jäätelöiden ja makeisten muodossa sekä suklaaganachen joukossa. Niissä glukoosisiirapilla on vaikutusta erityisesti koostumukseen, sillä se mm. estää suurien jäähileiden muodostumista, jolloin jäätelöstä tulee silkkisen pehmoista ja antaa myös esim. fudgeille niille ominaisen rakenteen säätelemällä sokerin kiteytymistä. Suklaaganachesta se tekee hieman kiiltävämmän sekä paremmin leikattavan.
Kovin montaa sekuntia ei tarvinnut miettiä, mitä muuta tekisin tuosta ihmeaineesta. Halusin kokeilla jotain uutta ja sehän oli mirror glaze, yksi tämän hetken suosituimmista tavoista kuorruttaa kakku tai muu leivonnainen näyttävästi!
Mirror glaze eli peilikiille on nimensä veroisesti erittäin heijastava, miltei peilin kaltainen pinta kakun ja miksei muidenkin leivonnaisten päällä. Glukoosisiirappi toimii siinä tärkeässä roolissa ja saa aikaan kiilteeseen erityisen säihkeen. Ja mikäs olisi kaltaiselleni suklaapossulle ja muillekin herkkusuille sopivampi leivonnainen näin syksyllä Joulun lähestyessä kuin ihanan suklainen kakku, jossa aavistus appelsiinia. Kakun päälle tein kauniin, juhlavan ja suklaisen peilikiilteen.
Koska peilikiille on todella kaunis, kuvittelin sen tekemisen olevan hankalaa. Mutta päinvastoin, se olikin erittäin helppoa. Muutama aines kattilassa sekaisin, pikainen kuumennus, vielä loput aineet sekaan. Hetken jäähdytys ja eikun kaatamaan koko komeus pinnalta jäätyneen kakun päälle. Helppoa, eikö?
Mirror glaze-kuorrutus jämähtää kakun päälle samantein, kunhan kakun (tai muun leivonnaisen) pinta on jäässä. Kakku kannattaakin laittaa pakkaseen noin tunti ennen kuorruttamista. Pienet leivonnaiset voi toki pakastaa jo paljonkin etukäteen, sillä ne sulavat kuitenkin melko nopsaan huoneenlämmössä. Kakkujen kohdalla kattaa mielestäni kakku ensin hyydyttää jääkaapissa, jonka jälkeen käyttää kakun pakkasen kautta kunnes pinta on jäätynyt. Näin kakku on syömäkelpoinen melko pian kuorruttamisen jälkeen, eikä sulamista tarvitse odottaa pidempään.
Kuorrute oli niin herkullisen suklainen että. Sen maku muistutti suklaista suklaaganachea, mutta koostumus oli vanukasmaisempi. Ihanaa suklaista herkkua, koko kakku! Appelsiinin takia liiallinen makeus pysyi kuitenkin kurissa ja kakku oli samalla myös raikas.
Tässä tulee koko ohje. Ohje saattaa vaikuttaa pitkältä ja monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole. Joukossa on myös rutkasti vaihekuvia pidentämässä, mutta toivottavasti myös selventämässä ohjetta :)
Tee kakkupohja murskaamalla keksit esim. pakastepussissa käsin painellen. Sekoita joukkoon kaakaojauhe sekä sokeri. Sulata voi mikrossa ja sekoita joukkoon keksin murut. Voitele n. 16 cm irtopohja vuoan pohja kunnolla esim. vuokaspraylla. Painele keksiseos vuoan pohjalle kunnolla. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
Laita pilkottu suklaa ja 1 dl vispikermaa mikron kestävään kulhoon. Lämmitä mikrossa n. 10-15 sekunnin jaksoissa välillä sekoitellen, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Jätä hetkeksi sivuun jäähtymään. Pese appelsiinin kuori todella hyvin ja raasta se hienolla terällä. Muista raastaa vain kuoren uloin, keltainen osa, sillä valkoinen osa on karvasta. Purista appelsiinin mehua 1.5 rkl mikron kestävään pieneen kippoon. Sekoita liivatejauhe appelsiinin mehuun ja anna turvota. (Jos käytät liivatelehtiä, laita ne turpoamaan kylmään veteen. Kun ne ovat turvonneet, kuumenna appelsiinin mehu ja liuota lehdet siihen.)
Vatkaa tällä välin 3 dl vispikermaa vaahdoksi. Vatkaa notkistettu tuorejuusto ja appelsiinin raastettu kuori kermavaahdon joukkoon. Lisää myös jäähtynyt suklaa joukkoon kunnolla sekoittaen. Lämmitä turvonnut liivate mikrossa n. 15 sekunnin ajan kunnes se on kokonaan sulanut. Lisää liivate ohuena nauhana muun täytteen joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
Kaada täyte vuokaan. Tasoita lusikalla ja napauta vuokaa pöytää vasten muutama kerta, jotta saat mahdolliset täytteen joukkoon jääneet ilmakuplat pois. Hyydytä kakkua jääkaapissa ensin muutama tunti tai yön yli.
Siirrä kakku pakkaseen n. 1 tunniksi ennen kuorruttamista. Tee mirror glaze kuorrutus. Sekoita liivatejauhe 3.5 ruokalusikalliseen vettä ja jätä turpoamaan. Jos käytät liivatelehtiä jauheen sijasta, laita ne kylmään veteen turpoamaan.
Laita sokeri, glukoosisiirappi ja vesi kattilaan, ja kuumenna, kunnes seos kiehahtaa. Ota kattila pois levyltä. Sekoita joukkoon kaakaojauhe hyvin sekoitellen. Sulata nesteeseen turvonnut liivatejauhe. Sekoita. Lisää pilkotut suklaat ja sekoittele, kunnes kaikki suklaat ovat sulaneet. Lisää lopuksi kerma ja sekoita vielä kunnolla. Älä kuitenkaan vatkaa, ettei joukkoon tule ilmakuplia.
Vatkaa seosta sauvasekoittimella, kunnes se on sileää ja kiiltävää. Pidä sauvasekoitin koko ajan pinnan alla, varo vatkaamasta joukkoon ilmakuplia. Siivilöi seos tiheän siivilän läpi. Näin saat mahdolliset ilmakuplat pois. Laita kelmun pala ihan kuorrutteeseen kiinni jäähtymisen ajaksi, jotta pintaan ei tule kuorta. Tähtää 35-36 asteeseen. Jos et omista mittaria, on kiille valmis, kun se on aavistuksen ihoa viileämpi, edelleen juoksevaa, mutta kiinteytynyt aavistuksen.
Irroita hieman jäätyneen kakun reunoilta vuoan reunat ja siirrä kakku kakun halkaisijaa pienemmän, korkeahko lautasen päälle. Laita lautanen leivinpaperoidun uunipellin päälle. Ylimääräinen kuorrute valuu leivinpaperille, ja voit halutessasi käyttää sitä helposti uudestaan jonkun toisen leivonnaisen kuorruttamiseen. Kun kuorrute on saavuttanut halutun lämpötilan, kaada se nopeasti kakun päälle ja reunoille. Tasoita pikaisesti esim. palettiveitsellä. Irroita lopuksi kakun alareunasta roikkuvat ylimääräiset kuorrutteen jämät.
Nosta kakku tarjoilulautaselle varovasti pohjasta nostaen. Koristele ja nauti vaikka heti kun kakku on kokonaan sulanut
Vinkit:
* Jos kuorrute jäähtyy liikaa, se ei levity kakun päälle nätisti. Lämmitä sitä tällöin varovasti ja jäähdytä tarvittaessa haluttuun lämpötilaan.
* Mirror glazen voi tehdä jo etukäteen jääkaappiin odottamaan vaikka muutamaa päivää aikaisemmin. Suojaa kuorrute laittamalla kelmu suoraan pintaan kiinni. Kun haluat käyttää kuorrutetta, lämmitä se varovasti kattilassa, ja jäähdytä sopivan lämpöiseksi.
* Koska glukoosisiirappi on gluteenitonta, saat kakusta keliaakikolle sopivan, kun korvaat digestivet gluteenittomilla kekseillä.
Törmäsin jokin aika sitten minulle ennestään tuntemattomaan Black Bomb - suklaapiirakkaan Tarun Taikakakut-blogissa. Piirakan erikoisuus on siinä, että se on munaton ja maidoton (sikäli mikäli vaihtaa päällisen voin maidottomaan margariiniin). Piirakka on todella helppo, "yhden kulhon piirakka". Googlettelun tuloksena päädyin myös Makeaahyvää-blogiin, jossa Anu oli tehnyt hyvinkin samankaltaisen piirakan aiemmin. Piirakat olivat niin muhkean ja mehevän näköisiä, että tartuttiin 4-vuotiaan kanssa samantein leivontakulhoon ja alettiin leivontapuuhiin.
Enpä tietenkään malttanut pitää näppejäni erossa reseptistä ja muuttelin sitä hieman. Vehnäjauhoja laitoin puolisen desiä ja sokeria 1 dl vähempi kun taas kaakaojauhetta ja vaniljasokeria humpsahtii hippasen alkuperäisohjetta enempi. Sokerin vähentäminen saattoi vaikuttaa hieman piirakan korkeuteen, mutta 5.5 dl sokeria + päällisen tomusokerit yhdessä piirakassa vain tuntuivat liialliselta.
Piirakka maistui liki tavallisille mokkapaloille. Koostumus oli kuohkea, pehmoinen ja mehevä. Mielestäni todella hyvä munattomaksi ja maidottomaksi piirakaksi. Ja makeutta oli sokerin vähentämisestä huolimatta riittävästi. Ainut mitä jäin kaipaamaan, oli voimakkaampi suklaan/kaakaon maku. Ohjetta pitää siis vielä jossain vaiheessa testailla, seuraavaksi suuremmalla kaakaojauhemäärällä + ehkä joillain muilla pikkumuutoksilla, vaikka tuhoutui se tälläkin kertaa :)
"Black Bomb" suklaapiirakka
Pellillinen
Pohja:
8 dl vehnäjauhoja
4.5 dl sokeria
1 dl hyvää, tummaa kaakaojauhetta
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl (valkoviini)etikkaa
1.5 dl öljyä
5.5 dl vettä
Kuorrute:
50 g sulatettua voita (tai kokonaan maidotonta piirakkaa varten maidotonta rasvaa)
0.5 dl vahvaa kahvia (TAI 0.5 dl vettä + 2 tl espressopikakahvijauhetta)
3 rkl hyvää, tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
vajaa 250g tomusokeria (vajaa puoli pakettia)
Ohje:
Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon loput aineet. Sekoita tasaiseksi ja levitä leivinpaperoidulle pellille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Varo paistamasta liikaa.
Kuorrutetta varten sulata voi mikrossa. Sekoita joukkoon kahvi (tai vesi, johon olet sekoittanut esperssopikakahvijauheen), kaakaojauhe, vaniljasokeri ja tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrute lämpimän piirakan päälle ja levitä se nopeasti. Koristele halutessasi nonparelleilla samantein. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ennen leikkausta.
Isäni toi kylään tullessaan yhden kasvattamansa kesäkurpitsan. Hetken mietin mitä siitä tekisinkään, kunnes muistin kolmisen vuotta sitten tekemäni kesäkurpitsaa sisältävät, ihanan mehevät Pehmeät suklaamuffinit suklaisella kuorrutteella. Ne olivat tosi ihania suklaamuffineita, joista ei kesäkurpitsaa kuitenkaan maistanut, vaan maku oli reilun suklainen. Päätinkin tehdä niitä kun kaverini oli tulossa kylään. Pakkomielteeni reseptien muokkaamiseen jatkui, ja teinkin samalla muffinsseista aavistuksen terveellisemmät. Mm. korvasin osan vehnäjauhoista grahamjauhoilla. Grahamjauhot vaikuttivat aavistuksen koostumukseen tehden siitä hitusen tahmaisemman, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Lisäksi laitoin kesäkurpitsaa hieman enemmän. Lyhyesti sanottuna näistä tuli ihania!
Myös kuorrute koki muutoksen edelliseen versioon verrattuna, ja se muuttui kevyempään suuntaan. Ja kyllä kannatti! Onnistuin samalla tekemään uuden, aivan mahtavan makuisen ja hyvin pursotettavan suklaakuorrutteen, joka paukahti samantein tekemieni suklaakuorrutteiden kärkijoukkoon!
Tein kuorrutteesta tuorejuustopohjaisen, johon sulatin hyvää 70% tummaa suklaata. Vatkailin seosta jonkin aikaa, kunnes siitä tuli ilmavampaa. Seos alkoi jähmettyä jo tässä vaiheessa, ja lisäilin joukkoon vielä maitoa seosta sekoitellen kunnes siitä tuli sopivaa pursotettavaksi. Toistan jo itseäni sanomalla, että siitä tuli tosi tosi namia!!! Suklaista, muttei liian, ja juuri sopivan makeaa. Ihan eri luokkaa, kuin rasvaa sisältävät kuorrutteet, jotka ovat omaan suuhuni aivan liian rasvaisia, tunkkaisia, ja usein myös makeita.
Koristelu hoitui pikaisesti pihalta haetuilla vadelmilla. Toisaalta tuosta pursotuksesta tuli sen verran kiva, ettei koristelu olisi ehkä lainkaan tarvittu. Omaan silmääni tuo vadelma näytti aluksi tuossa päällä tosi hassulta, mutta se toi makuun oman herkullisen lisänsä. Kaverini toi tullessaan sattumalta rasiallisen vadelmia, joita nautimme muffinien kanssa. Seuraavaksi ajattelinkin kokeilla upottaa vadelmia suoraan taikinaan, nams :)
Mehevät kesäkurpitsa-suklaamuffinssit
n. 12 kpl normikokoisia muffinsseja
Aineet:
2.5 dl sokeria
1 dl öljyä
2 munaa
1 dl piimää
1.5 dl grahamjauhoja 1.5 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa
2.5 dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
Kuorrute: 200 g tuorejuustoa (laitoin 20%) 100 g hyvää, tummaa (70%) suklaata 1.5 dl tomusokeria n. 5 rkl maitoa
Ohje:
Vatkaa sokeri, öljy, piimä ja munat keskenään kevyesti sekaisin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet nopeasti sekoittaen, älä kuitenkaan vatkaa sen enempää kuin tarpeen. Sekoita joukkoon lopuksi kesäkurpitsaraaste nopeasti sekoittaen. Jaa taikina voideltuihin (silikonisen) muffinivuoan koloihin.
Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes muffini tuntuu keskeltä kevyesti painettuna kiinteältä. Anna jäähtyä muutama minuutti muffinipellillä ja ota ne sen jälkeen pois. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.
Kuorrute: Sulata suklaa mikrossa n. 15 sekunnin erissä välillä sekoitellen. Vatkaa kuorrutteen tuorejuustoa sähkövatkaimella noin minuutti. Vatkaa joukkoon tomusokeri. Lisää sulatettu (ei kuuma!) suklaa ja jatka vatkaamista hetki, kunnes seos vaalenee ja hieman kuohkeutuu. Vatkaa joukkoon vielä maitoa 1 rkl kerrallaan, kunnes kuorrute on hyvin pursotettavissa. Lusikoi pursotuspussiin ja pursottele jäähtyneiden muffinien päälle.
Vinkki: * Jos kuorrute jähmettyy liian paksuksi pursotettavaksi, sekoita joukkoon maitoa 1 rkl kerrallaan, kunnes seos on sopivan löysää, mutta tarpeeksi paksua pursotukseen.
Suklaapossun blogissa on eletty melko suklaisia päiviä viime aikoina ja tässä olisi vielä yksi suklainen unelmaleivonnainen eli Daim-mutakakku ennen kuin siirrytään edes hetkeksi muihin ohjeisiin. Suklaa vain on niin hyvää ja sopii mielestäni ihanasti näihin syksyisiin päiviin. Tällä kertaa testailin Leilan "Pala kakkua"-kirjasta pehmeää suklaakakkua/mutakakku. Tätäkin ohjetta mun oli pakko sörkkiä, ja kakku tulikin höystettyä tumman suklaan lisäksi myös rouhitulla Daimilla. Ja taisin heittää joukkoon myös hieman enemmän suolaa tasapainottamaan makeutta.Tästä tuli aivan mielettömän hyvää! Reunoilta sitkeää, keskeltä kosteaa, aah! Juuri sellaista mitä mutakakku parhaimmillaan on.
Leilan kirjassa tämä oli nimetty suklaapiirakaksi (mudcake). Mielestäni mutakakku on just passeli nimi tälle tahmaiselle, kostealla, hieman raa'an oloiselle piirakalle. Daimilla höystettynä mutakakku oli makiaa, mutta ei kuitenkaan niin makiaa, etteikö sitä olisi voinut ottaa hieman lisää. Ja lisää. Ja lisää..
Maistelussa nimittäin meinasi käydä samalla tavalla kuin joskus muidenkin herkkuohjeiden kanssa. Maistoin kuvauksen aikana lautaselta yhden pienen palan, ihan vain varmistaakseni oliko se syötävää. Sen jälkeen humpsahti vielä toinenkin. Eikä aikaakaan, kun piirakasta oli tuhoutunut vähän enemmän kuin tarkoitus, upsista! Ja kamera sai jäädä.
Kakun loppupalan säästin lapsenvahdille ja näytti hänellekin maistuvan oikein hyvin :)
Sitkeä Daim-mutakakku
n. 23 cm irtopohjavuokaan
Aineet:
50 g voita
0.5 dl öljyä
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2.5 dl vehnäjauhoja
0.6 dl (=4 rkl) hyvää, tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa
Päälle:
50 g hyvää tummaa (70%) suklaata pienemmäksi pilkottuna
n. 50 g Daimia rouhittuna
Koristeluun: Daimia pienemmäksi pilkottuna
Ohje:
Sulata voi mikrossa ja sekoita joukkoon öljy. Vatkaa munat ja sokerit paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi ja sekoittele joukkoon lämmin rasva varovasti nostellen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin ja kääntele ne hellästi muna-voi-seokseen. Kaada taikina voideltuun n. 23 cm irtopohjavuokaan. Ripottele pinnalle suklaan ja Daimin palat ja paina kevyesti pintaan kiinni.
Paista 150 asteessa n. 35 tai kunnes kakku heiluu vielä keskeltä hieman kun vuokaa heiluttaa. Anna jäähtyä vuoassa hetki ja poista sitten vuoan reunat. Nosta tarjoilulautaselle vasta kunnolla jäähdyttyään. Koristele ripottelemalla lisää Daimin paloja pinnalle.
Vinkki: * Piirakan saa nostettua pois vuoasta, kun se on kokonaan jäähtynyt ja jääkaappikylmä. Lämpimänä tarjoiltaessa mudcake on pehmeää siirrettäväksi. Jos haluat tarjota mutakakun lämpimänä, tee se suoraan ei-irtopohjalliseen piirakkavuokaan.
* Mutakakun kyljessä voi tarjoilla vaikkapa vaniljajäätelöä.
Omenakausi on herkullinen, mutta mielestäni aivan liian lyhyt. Taas kerran se meni sellaista vauhtia, ettei meinannut mukaan päästä. Muutama juttu tuli sentään tehtyä tänäkin vuonna; kolme piirakkaa sekä erilaisia hilloja ja hieman myös pelkkää sosetta. Hilloihin palaan vielä tällä viikolla, mutta tässä ens alkuun yhden, tosi tosi helpon piirakan ohje, jos vaikka teillä sattuu olemaan kotimaisia omppuja vielä saataville. Ja voihan tämän toki leipasta myös talvellakin, vaikka kotimaisia omenoita ei enää olisikaan tarjolla. Herkkua!
Tein piirakan jo jokin aika sitten, kun kaveri oli tulossa kylään vauvansa kanssa omenapuiden notkuessa omppuja. Kaivoin vanhan tutun ja turvallisen murupäällisen sisältävän omenapiirakan ohjeeni esille ja aloin leivontapuuhiin. Vaikka kauramurupäällinen on ehdoton lempparini tällaisissa piirakoissa, jätin sen tällä kertaa pois ja ripottelin pinnalle vain kanelia ja sokeria. Samalla testailin voiko öljyä ja sokeria vielä vähentää koostumuksen ja maun kärsimättä. Ja kyllä näimmä vaan voi. Muutoksista huolimatta piirakassa oli juuri passelisti makeutta. Mutta sokerin vähentämisestä seurasi pieni muutos rakenteeseen. Alkuperäisohjeen höttöinen ja kuohkea rakenne muuttui hieman tahmaisemmaksi, tosin ei mitenkään huonolla tavalla. Piirakasta tuli vain erilainen, mutta silti aivan ihanan makuinen ja niin kostea, ettei se kaivannut viereensä mitään ylimääräisiä kastikkeita tai jäätelöä. Kaverini mukaan tämä oli kuin äidin omppupiirakka :)
Pikainen omenapiirakka
n. 22 cm vuokaan
Taikina:
2 kananmunaa
1 dl öljyä
1.5 dl (omena)mehua
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1.5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Päälle:
n.4 pientä hapanta omenaa
sokeria
kanelia
Ohje:
Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä tasaisesti pohjalle. Kuori ja lohko omenat. Lado omenanpalat pohjan päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Laita koko komeus uuniin. Paista 180 asteessa, kunnes piirakka on kypsä eli n. 30-35 minuuttia.
Vinkki: * Saat pellillisen piirakkaa, kun teet taikinan kolminkertaisena.
* Pohja on itsessään miedohkon vaniljan makuinen. Jos haluat, voit maistaa sitä vaikka kardemummalla tai ylimääräisellä kanelilla.
* Kokeile piirakkaan myös muita marjoja tai hedelmiä
Sitruunaisen omenahillon ohje löytyykin jo blogistani, mutta tässä aavistuksen erilainen ja omalla tavalla vieläkin parempi ohje. Tein tällaista hilloa jo viime vuonna ja meinasin julkaista sen jo sillon. Ohje on kuitenkin heilunut luonnoksena odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä. Innostuin tästä nyt viime viikolla taas uudestaan, kun tein uudet annokset. Näin hyvä hillo-ohje on ehdottomasti on laitettava blogiinkin talteen ja toki toivon, että tästä on teille muillekin iloa! Tämä vain on niin hyvää, että voittaa tavalliset omenahillot suit sait ;)
Viime vuoden hillon tein haudutuskattilaa apuna käyttäen. Tänä vuonna olin jo aloittanut pilkkomalla omenat haudutuskattilaan valmiiksi. Pistin levyn päälle ja jatkoin puuhiani. Yhtäkkiä uusi induktiotasomme alkoi piipata. Voihan köhnä, kattila ei ottanut kontaktia levyn pintaan. Mitä ihmettä.. Hetken raavittuani päätäni tajusin, ettei tietenkään ottanut. Kattilahan oli induktiotasolle sopimaton! Eipä muuta kuin tavallinen, iso kattila levylle, pohjalle vettä ja lohkotut omenat siihen. Huh, onnistuihan se niinkin. Tulipahan samalla todettua, ettei haudutuskattila ole lainkaan välttämätön vaan hillon voi tehdä yhtä hyvin myös tavallisella kattilalla. Tällöin kattilan pohjalle kannattaa laittaa vettä n. 3 dl, pitää kattilan lämpötila maltillisena ja sekoitella omenan lohkoja suht ahkerasti, jotta ne eivät pala pohjaan.
Minkäslaista tämä hillo sitten onkaan? Makumaailmaltaan hillo on raikas, omenainen ja hennon sitruunainen. Sitruuna taittaa hillon makeutta ja korostaa samalla omenan makua. Sitruuna itsessään ei tässä ihan hirmu voimakkaasti maistu, joten jos haluaa vieläkin sitruunaisemman lopputuloksen, voi mehua ja kuoriraastetta upottaa joukkoon vieläkin reilummin. Lisäsitruunalla hillo alkaisi ehkä muistuttaa jo Lemon Curdia, mikä ei tosin olisi mielestäni lainkaan huono juttu. Itse pidän tästä juuri tällaisenaan ja tytötkin maistelivat iltapalallaan hyväksyvästi herkutellen pienet lusikalliset vielä lämmintä hilloa.
Ohjeessa on mainittu hieman epämääräisesti sokerin ja veden määrät. Höyrytysosassa höyrytettyjen omenoiden soseesta tulee hieman paksumpaa kuin kattilassa veden joukossa pehmennettyjen omppujen soseesta. Tämän takia höyrytysosaa käyttämällä soseeseen on hyvä lisätä vettä. Merkkasin tuon mahdollisen vesilisän ohjeen loppuun. Koska soseeseen lisätään vettä, myös valmiin soseen määrä kasvaa. Kattilassa vesi lisätään heti kattilaan, jolloin se sisältyy jo valmiiseen soseeseen, eikä lisävettä näin ollen tarvita. Tämän takia sokerienkin määrät ovat hieman erilaiset eli tavallisessa kattilassa pehmennettyihin omppoihin pistin vähemmän sokeria. Kattilassa tehtyyn soseeseen laitoin vähemmän sokeria, ja höyrytettyyn versioon enemmän. Huh, pysyiköhän tässä sepustuksessa enää mukana? No mutta onneksi hillon tekeminen ei ole niin nökönuukaa, etteikö määriä voisi itse joka tapauksessa säätää haluamaansa suuntaan. Itsekin laitoin sokeria vähemmän, mitä yleensä hillosokeripaketin kyljessä lukee.
Tässä ohje sellaisena kuin sen tein. Lopputulos on todella hyvää ja ehdottomasti tekemisen arvoista, tekotavasta riippumatta :)
Sitruuna-omenahillo
n. 2.5-3l
Aineet:
2100 g omenasosetta (omenoiden koosta riippuen noin 20 omenasta)
Jos käytät kattilan höyrytysosaa: Lohkot omenat kuorineen (ei siemenkotaa) kattilassa olevan höyrytysosan päälle. Kuumenna, kunnes höyrytysosan alla oleva vesi alkaa kiehua. Keittele omenoita välillä sekoitellen, kunnes omenat ovat pehmenneet. Pidä kansi kattilan päällä keittämisen ajan (paitsi sillon kun sekoitat).
Jos käytät kattila ilman höyrytysosaa: Lohkot omenat kuorineen (ei siemenkotaa) kattilaan. Lisää kattilaan vettä n. 3-4 dl. Kuumenna, kunnes vesi alkaa kiehua. Keittele omenoita miedolla lämmöllä vähän välillä sekoitellen, kunnes omenat ovat pehmenneet. Pidä kansi kattilan päällä keittämisen ajan (paitsi sillon kun sekoitat). Vahdi, ettei omenat pala pohjaan.
Kun omenat ovat pehmeitä, pyöräytä ne muusiksi tehosekoittimella, sauvasekoittimella tai sosemyllyllä. Itse käytin kuvassa näkyvää oranssia sosemyllyä, jonka avulla kuoretkin hienontuivat melko hyvin. Pese sitruunoiden kuoret tarkasti ja raasta hienolla terällä. Purista sitruunoista mehut talteen.
Laita kattilaan omenasose, sitruunan kuoriraaste, sitruunan mehut, hillosokeri ja fariinisokeri. Keittele seosta n. 10 minuuttia. Jos joukossa on vielä kuoria, mutta haluat hillosta sileää, hurauta vielä sauvasekoittimella kunnolla sileäksi.
Kaada kuuma hillo kunnolla pestyihin purkkeihin ja halutessasi umpioi purkit.
Vinkki: * Jos pehmensit omenat höyrytysosassa, saattaa sose olla melko paksua. Lisää tällöin joukkoon hieman vettä. Jos taas pehmensit omenat kattilassa, joukkoon ei todennäköisesti tarvita lisää vettä.
* Voit säätää sokerin määrää oman maun mukaiseksi. Älä kuitenkaan vähennä liikaa, sillä tällöin hillon säilymiskyky huononee. Ohjeessa olevat määrät on niitä, joita olen itse käyttänyt; hadutuskattilalla haudutettuihin omppoihin laitoin enemmän sokeria, kuin kattilassa pehmennettyihin. Tämä siksi, että kattilan ompuissa on jo vettä joukossa, ja itse ompunkin määrä hieman pienempi.
* Jos haluat kirpsakampaa hilloa, korvaa fariinisokeri kokonaan hillosokerilla.
Julkaisin jokin aika sitten herkullisen ohjeen porkkaiseen piirakkapohjaan. Väitin tekstissäni sen sopivan suolaisten piirakoiden lisäksi myös makeisiin piirakoihin. Postauksen jälkeen jäi miettimään tarkemmin tuon väitteen alkuperää, enkä löytänyt mistään paikkaa, jossa noin olisi väitetty. Asia jäi kaivertamaan mieltäni sen verran, että päätin testata asiaa mahdollisimman pian. Nyt kun sain tehtyä useamman purkillisen sitruunaista omenahilloa, päätin testata tuota pohjaa ja samalla kokeilla, miten tuo hillo taipuu piirakan täytteeksi.
Nyt voin varmuudella sanoa, että porkkainen piirakan pohja tosiaan sopii myös makeisiin piirakoihin. Tosin lisäsin taikinaan varmuudeksi ripauksen sokeria, ja tein tuon saman lisäyksen myös suoraan pohjan ohjeeseen. Piirakanpohja oli mehevä, aavistuksen sitkeä. Ei lainkaan sellainen rasvaisen oloinen, kuin piirakan pohjat normaalisti. Eikä tämä ollut myöskään liian makea, vaan hyvin neutraali. Makeutta pystyykin hyvin säätämään päällisellä. Pohja on myös hyvin ohut, jolloin täyte on piirakassa hyvin tärkeässä roolissa ja pohja vain tukee tuota täytettä. Pohjan päälle kannattaakin laittaa jokin liemimäinen täyte, kuten alla olevassa ohjeessa.
Tein täytteen siis hillosta. Myös tuo pehmeä, silkinsileä ja miedosti sitruunainen omenatäyte oli onnistunut. Siinäkin sokeria oli maltillisesti, joten makeus pysyi hyvin kurissa. Tämä oli ehdottomasti parhaimmillaan kunnolla jäähtyneenä, jääkaappikylmänä. Hyvää piirakkaa, jota pystyi helposti ottamaan sen toisenkin palasen :)
Ohje: Tee porkkainen piirakan piirakanpohja sokerilisällä ja painele se n. 20 x 25 cm voideltuun vuokaan ja hieman vuoan reunoille. Esipaista pohjaa 225 asteessa n. 9 minuuttia.
Pohjan ollessa uunissa, tee täyte sekoittamalla kaikki täytteen aineet keskenään. Maista sokerin määrä kohdilleen. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on lähes kokonaan asettunut eli reunoilta kiinteä, mutta keskeltä hyllyy ihan aavistuksen. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ennen syömistä.
Vinkki: * Täyte on todella pehmoista. Jos kaipaat puruvastusta, voit laittaa täytteen joukkoon esim. marjoja tai pieniä omenanpaloja.
